Bug kotikatsomo

William Friedkin lukeutuu tinkimättömimpiin amerikkalaisohjaajiin. Hänen ehdoton ja tiukka tapansa tehdä elokuvaa on tuottanut useita merkkiteoksia 1970- ja 80-luvulla. Pitkälle uralle on mahtunut myös monta epäonnistumista. Ne ohjaaja myöntää itsekin. Aina ei voi onnistua.

Viimeisestä onnistumisesta Friedkinillä onkin aikaa. Seitsemänkymppisellä ohjaajalla on kuitenkin edelleen annettavaa ja kyky pysäyttävän elokuvan luomiseen. Näytelmään perustuva Bug on kaukana valtavirran suureellisesta elokuvaviihteestä. Tiukoissa raameissa ja vähäeleisellä ilmaisulla vanha maestro pystyy virittämään jännitteen, joka piinaa elokuvan loppumetreille asti. Lopussakaan Friedkin ei päästä katsojaa helpolla. Kompromissit, selittelyt ja auringonlaskut eivät ole hänen elokuviensa tunnusmerkkejä.

Agnes (Ashley Judd) elää motellinrähjässä vältelläkseen vankilasta vapautunutta kovakouraista ex-miesystäväänsä (Harry Connick Jr.). Paikallisessa baarissa Agnes tapaa Peterin (Michael Shannon). Edessä on ystävystyminen ja pikkuhiljaa kehittyvä suhde, joka tavallisen rakkaustarinan sijaan luotaa aivan eri syvyyksiä.

Bug tapahtuu lähes kokonaan Agnesin motelliasunnossa. Näin rajattu tila on elokuvassa aina haasteellinen. Näytelmä elää ja toimii näyttelijäsuoritusten ja dialogin kautta. Elokuvan on toimittava myös visuaalisena kerrontana. Rajattu tila ei ole siinä niitä helpoimpia. Moni näytelmästä sovitettu elokuva on kompastunut juuri tähän.

Friedkin osaa rytmittää kuvakerronnan ja tukea näin tarinan jännitettä, ja jopa nostaa sen intensiteettiä visuaalisten siirtymien, mietittyjen kuvakulmien ja rajausten avulla. Tarina alkaa elää omaa elämäänsä suljetussa tilassa. Ja sitä tukevat myös hyvät näyttelijäsuoritukset. Erityisesti Michael Shannon on ollut juuri oikea valinta paranoiaa kiihdyttäväksi päähenkilöksi. Rooli on miehelle tuttu, sillä hän on tehnyt sen myös näyttämöllä. Vaikka moni tunnetumpi nimi olisi ollut halukas tarttumaan rooliin, Friedkin piti päänsä ja antoi roolin Shannonille. Hyvä niin.

Bug ei ole helppo elokuva. Se vaatii syventymistä ja keskittymistä – ja sopisi siksi parhaiten valkokankaalle. Elokuva käsittelee paranoiaa ja temaattisen käsittelyn kiehtovuus tulee päähenkilöiden psykoosista, realismin ja kuvitellun veteen piirretystä viivasta. Tunteen ja järjen rajoja koetteleva kohtalonomainen tarina nostaa esiin kysymyksiä, mutta antaa vähän vastauksia. Ne katsojan on mietittävä itse. Haaste, jonka valitettavan harva nykyelokuva enää kykenee antamaan.

Kerrankin myös dvd:n lisämateriaaleilla on annettavaa. Kaksitoistaminuuttinen Introduction ei ole tekijöiden tavallista keskinäiskehua, vaan asiallinen johdatus elokuvan taustoihin ja tekoprosessiin. Todellinen lisämateriaalien helmi on kuitenkin William Friedkinin puolituntinen haastattelu, jossa ohjaaja kertoo ja analysoi niin omaa elokuvantekoaan kuin elokuvatuotannossa tapahtuneita muutoksia 1970-luvulta tähän päivään. Haastattelu on asiaa alusta loppuun ja nostaa Bugin dvd-julkaisun arvoa entisestään.