Saalistaja valkokangas

Näinä sotaisina ja huipputeknologiaan sidottuina aikoina on hyvä muistaa, että menestys taistelutantereilla on edelleen kiinni henkensä peliin laittavista sotilaista, ei turvallisesta 10 kilometrin korkeudesta pudotettavista pommeista. Joskus kuitenkin maan pinnalla temmeltävien nurmiporien henkinen kantti pettää taistelustressin johdosta. Juuri näin on käynyt Aaron Hallamille (Benicio Del Toro), joka siirtää tappotaitonsa viattomien siviilien lahtaamiseen niin erämaassa kuin suurkaupungissakin. Hallamin voi pysäyttää vain yksi mies, hänet aikoinaan kouluttanut L.T. Bonham (Tommy Lee Jones).

Sanomattakin on selvää, että kun elokuvaan on saatu mukaan kolme Oscar-voittajaa (Jones, Del Toro sekä ohjaaja William Friedkin), laatu on sen mukaista. Saalistaja on intensiivinen kuvaus kahden hiljaisen miehen kissa ja hiiri -leikistä, jossa ei sanoilla eikä elämän pikku mukavuuksilla herkutella.

Saalistaja on Friedkinin ohjaukseksi harvinaisen suoraviivainen, jopa ohjaaja Walter Hillin elokuvien kaltainen. Kun elokuvassa ei paljon puhuta, juonen on syytä olla mahdollisimman kronologinen ja juoheva. Hallamin ja Bonhamin välille aikoinaan muodostunut syvä side tulee näin paremmin esille. Friedkin kuvaa taidokkaasti tätä kummallista harmoniaa, jonka lopullisena päämääränä on vain kuolemaa.

Elokuvan suuri hahmo on Del Toron Hallam, jonka hiljainen järkkynyt mieli on suorastaan vaarallista katsottavaa. Jones toistaa enemmänkin bravuurirooliaan Sam Gerardina elokuvissa Takaa-ajettu ja U.S. Marshals; sellaista kaikkitietävää jäljittäjää, joka pienimmistäkin vihjeistä rakentaa käsittämättömän vedenpitäviä analyyseja. Naisena taustalla on kaunis FBI-agentti Abby Durrell (Connie Nielsen), joka toimii vain perävaununa majakka Bonhamille.

Näistä toimintaelokuvakliseistä huolimatta Saalistaja lienee eräs kuluvan elokuvavuoden laadukkaimmista töistä, sillä se kulkee kuin kone ympäristönvaihdoksistaan huolimatta. On kerrassaan hyvä asia, ettei elokuvissa käyvä ja populaarikulttuurista pitävä suuri yleisö ole kokonaan menettänyt Friedkinia tämän niin suuresti rakastamien oopperaohjausten maailmaan vaan aikaa riittää myös meille!