Antaudu elokuvalle

Tampereen elokuvajuhlat pidetään tänä vuonna 7. –11. maaliskuuta. Festivaalin pääohjelmisto koostuu tuttuun tapaan kotimaisesta ja kansainvälisestä kilpailusta sekä monipuolisesta erikoisohjelmistosta. Tänä vuonna omissa kokonaisuuksissaan nähdään muun muassa nepalilaisia, virolaisia ja portugalilaisia lyhytelokuvia.

Animaatiosarjassa huomio kiinnittyy Ferenc Cakón nukke-, savi- ja hiekka-animaatioihin, Good Stuff -nimellä kulkevaa suomalaisten mediataiteilijoiden animaatio-kimaraa unohtamatta. Ilahduttavasti animaatio myös levittäytyy ulos elokuvasaleista näyttelytiloihin, galleria Rajatilaan ja Taidehalli TR1:een.

Ohjelmistokattaus vaikuttaa mukavan särmikkäältä. Kokemus on osoittanut, että liika suunnittelu ja huolellinen must see -näytösten kartoitus johtaa usein hampaiden kiristelyyn ja pettymyksiin. Välillä on mielekkäämpää heittäytyä kohti itselle vierasta ja myös antaa sattuman johdattaa näytöksestä toiseen.

Näkemyksellisyyttä

Avoin mieli ja ennakkoluulottomuus ovat ohjenuoria niin ikään ohjaaja Michael Glawoggerille, joka kerää materiaalia dokumentteihinsa eri puolilta maailmaa. Glawoggerin ohjaustöissä poeettinen ja poliittinen kohtaavat, mutta ohjaaja kieltäytyy asettumasta moraalinvartijan rooliin.

Valinnan myötä läsnäolon tuntu ja suhde kuvattaviin korostuvat. Maailmassa, jossa asiat tulisi esittää kompakteissa ja helposti nieltävissä paketeissa, on virkistävää törmätä elokuvantekijään, joka antaa vahvojen, moniulotteisten töiden puhua puolestaan. Tutkielmat ihmisyyden ilmentymistä tulevat pysymään katsojan mielessä kauan katsomisen jälkeenkin.

Ajattomuutta

Kun tietyltä ohjaajalta esitetään enemmän kuin yksi tai kaksi elokuvaa, on tarpeen miettiä mikä ohjaajasta tekee erityisen ja jalustalle noston arvoisen. Ajassa toimiminen ja sen kommentoiminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on etsiä tekijöitä ja näkemyksiä elokuvan historiasta ja tuoda niitä esiin tässä päivässä.

Ainakin paperilla yksi tämän vuoden ohjelmiston kiinnostavimmista nimistä on itävaltalainen Mara Mattuschka, jonka töitä nähdään festivaaleilla retrospektiivisesti. Ohjaajan teoksissa performatiivisuus, surrealismi ja elokuvakerronnan eri muodot kietoutuvat villeiksi kokonaisuuksiksi, joiden absurdin ensivaikutelman alta voi kuoria esiin selkeitä ikuisuusteemoja.

Yhteisiä nimittäjiä Mattuschkan ohjaustöissä ovat kehollisuus ja kysymykset identiteetistä. Ohjaajan viimeaikainen työskentely punoutuu kielen ja kommunikaation problematiikkaan.

Tänä vuonna muina retrospektiivisarjojen tähtinä tuikkivat Saara Cantell ja venäläinen Alina Rudnitskaja.

Periksiantamattomuutta

Kuten Mara Mattuschkalla, periksiantamattomuus on Se keskeisin juttu myös punk-pumpulle nimeltä Pertti Kurikan Nimipäivät. Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi ovat ohjanneet dokumentin omaleimaisen yhtyeen vaiheista. Kovasikajuttu riemastuttaa aidon rehellisellä otteellaan, lopputuloksen ollessa kaikkea muuta kuin kädenlämpöinen.

Toinen kova luu musiikkidokumenttien puolelta on Last Days Here, joka kertoo 1970-luvulla kulttisuosioon nousseen Pentagramin solistin Bobby Lieblingin kipuilusta takaisin ihmisten ilmoille. Vanhempiensa kellarissa majailevan, crack-riippuvaisen Lieblingin tarina koskettaa katsojia, olivat he metallimusiikin ystäviä tai eivät.

Loppua odotellessa

Teeman Lopunajan kuvat alle nivoutuu kokoelma maailmanlopun tunnelmissa hekumoivia lyhytelokuvia meiltä ja muualta. Samaisiin tunnelmiin kytkeytyy myös tanskalainen scifi-klassikko Himmelskibet vuodelta 1918. Mykkänäytöstä säestää Pink Floyd -covereita soittava Pulse.

Mikäli aiheesta ei saa kyllikseen edellä mainittujen elämysten myötä, tulee suunnistaa lauantai-iltana Klubille, jossa juhlitaan – arvasitko jo, kuin viimeistä päivää – teemalla Last Night on Earth. Maailmanlopun diskon ja live-bändien ohella esitetään kultti-klassikot Mad Max (1979) ja Night of the Comet (1984). Pieni varoituksen sana vielä: huhut nimittäin kertovat, että festarikansan joukkoon tulee eksymään muutama oikeasti elävä kuollutkin.

Lisätietoa festivaalin kotisivuilta: www.tamperefilmfestival.fi