C-luokan hytissä A-luokan elokuvafestivaalille

Marraskuun lokoisimmat hetket ovat pian käsillä! Tukholman kansainvälinen elokuvafestivaali täyttää pyöreitä vuosia ja hemmottelee filminnälkäistä yleisöään tähänastisen historiansa kattavimmalla ohjelmistolla. Festivaalin lähes kahdensadan elokuvan lajitelma täyttää kalenterin sivut ajalla 18.–29.11. Luvassa on huolella valittuja pikantteja makupaloja elokuvien herkkutiskiltä: festivaaleilla jo kiitosta keränneitä teoksia, vielä tuntemattomia suuruuksia sekä tulevaisuuden klassikoita. Juhlavuoden kunniaksi tukholmalaisyleisö on saanut tapahtumasta jo esimakua, kun kaupungilla on pitkin marraskuuta esitetty elokuvia odottamattomissa paikoissa.

Lopun alkua

Vuoden synkeimpään aikaan sijoittuvalla festivaalilla on tällä kertaa erityisen synkkä erikoisteema: maailmanloppu. Kategorian kaikki elokuvat eivät onneksi vyörytä valkokankaalle tsunamia, kuten Etelä-Korean kaikkien aikojen massiivisin katastrofielokuva Haeundae tekee. Shane Ackerin ohjaamassa ja Tim Burtonin tuottamassa animaatiossa 9 eletään aikaa, jolloin ihminen on jo hävinnyt taistelunsa koneita vastaan ja planeetan pelastaminen on jäänyt yhdeksän räsynuken hartioille. Ainakin elokuvan trailerin perusteella maailmanloppu näyttää erittäin hyvältä.

Kiinnostava tuttavuus on niin ikään animoitu Metropia, jossa liikuskellaan maailmanlopun tunnelmissa maan alla. Ohjaaja Tarik Saleh, entinen graffitimaalari, rakastaa metron tunnelmaa ja tuoksuja ja on valinnut klaustrofobisen dystopiansa päärooleihin ääniksi muun muassa Vincent Gallon ja Juliette Lewisin.

Mukavan kontrastin tuomiopäiväprofetioille muodostaa dokumenttielokuva Earth Days, joka valottaa luonnonsuojelun historiaa aina 1960-luvulta alkaen. Arkistomateriaalista ja haastatteluista koostettu elokuva esittelee ympäristöliikkeen keskeisiä hahmoja ja maalaa toiveikkaan näkymän planeettamme tulevaisuudesta. Muistutukseksi vihreistä arvoista rullataan Tukholmassa punaisen maton rinnalle vihreä matto.

Debytantteja ja vanhoja tuttuja

Cannesissa kohistiin keväällä nuorukaisesta nimeltä Xavier Dolan. Nyt on Tukholman vuoro laittaa 20-vuotiaan ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijän charmi testiin. Dolanin debyytti I Killed My Mother on ilmeisen omaelämäkerrallinen kaapista ulos -tarina, joka muistuttaa tyylillisesti Gus Van Santin elokuvia sekä muutaman vuoden takaista kollaasidokumenttia Tarnation. Äiti on keskeinen hahmo myös eteläkorealaisen Bong Joon Hon elokuvassa Mother, joka niin ikään sai lämpimän vastaanoton Cannesissa. Bong Joon Ho kertoo inspiroituvansa muun muassa Almodóvarin, Sirkin ja Hitchcockin elokuvista, ja lienee monelle tuttu ainakin Tokyo! -triptyykin ihastuttavasta maanjäristysepisodista.

Ja jipii, ihana tyyliniekka Wes Anderson on jälleen ohjannut! Fantastic Mr. Fox on Andersonin ensimmäinen animaatio ja se perustuu Roald Dahlin samannimiseen kirjaan. Elokuvan päärooleissa kuullaan ohjaajan aiemmista elokuvista tuttuja näyttelijöitä, joten Andersonille tyypillinen hahmogalleria on jälleen koossa. On ihastuttavaa nähdä, miten visionäärin omintakeinen estetiikka toimii animoidussa maailmassa ja eläinhahmoilla.

Park Chan-Wook, Etelä-Korean tunnetuin auteur (Old Boy, Lady Vengeance) jatkaa synkkää linjaansa kepeän syrjähyppynsä I’m a Cyborg, But That’s Okay jälkeen. Thirst perustuu Émile Zolan teokseen, jonka ohjaaja on sovittanut nykypäivään. Luvassa on katolisia vampyyripappeja sekä ihmiskuntaa uhkaavia viruksia. Muista suurista ensi-illoista mainittakoon Francis Ford Coppolan Tetro, mustavalkoinen Buenos Airesiin sijoittuva oidipusdraama, sekä Jim Jarmuschin The Limits of Control, Hitchcockin ja Godardin kanssa flirttaileva elokuva nimettömästä miehestä jossain päin Espanjaa.

Rakkautta & anekdootteja

Mikäli vuoden häiriintyneimmästä elokuvasta myönnettäisiin palkinto, tulisi pystin luultavasti pokkaamaan jenkki-indien kulttihahmo Harmony Korine. Ohjaajan uutukainen, Trash Humpers, on tutkielma hökkeleissä asuvista white trash -ihmisistä, jotka virtsaavat kadulle ja harrastavat seksiä jäteastioiden kanssa. Elokuvan estetiikka on lainattu tärisevästä kotivideosta ja tunnelma painajaisunesta tai liikenneonnettomuudesta. Trash Humpers on nähtävä.

Omintakeista perhe-elämää vietetään myös Kreikassa. Dogtooth on tragikoominen kertomus miehestä, joka on eristänyt perheensä täysin, suojaan pahalta maailmalta. Miehen lapset elävät onnellisesti siinä uskossa, että kissat ovat lihansyöjähirviöitä ja että Frank Sinatra on heidän isoisänsä. Näkemisen arvoinen lienee myös elokuva nimeltä Bunny and the Bull, neljän seinän sisään sijoittuva, flashbackeista koostuva road movie, jonka on tyylillisesti sanottu muistuttavan Michel Gondryn ohjaustöitä.

Documania-kategoria muistuttaa totuuden olevan tarua ihmeellisempää. Big River Man on kertomus lihavasta, alkoholisoituneesta maratonuimari/luontoaktivisti Martin Strelistä, joka tahkoaa Guinnesin maailmanennätyksiä uimalla ja kartuttaa samalla suuren yleisön ympäristötietoutta. Big River Man seuraa Strelin huimaa 5268 km:n pituista uintiretkeä Amazonin piraijoja kuhisevia vesiä pitkin.

Mahdollisesti vuoden liikuttavin elokuva Old Parner piirtää kuvan 80-vuotiaan maanviljelijän ja tämän 40-vuotiaan(!) härän symbioottisesta suhteesta. Etelä-Korean pittoreskissa maalaismiljöössä mies ja härkä työskentelevät pellolla verkkaiseen tahtiin, päivästä toiseen. Miehen mielestä härkä on parempi kumppani kuin yksikään ihminen, ja vaikka härän polvet meinaavat pettää, töitä on jatkettava.

Lyhyestä virsi kaunis

Tukholma tarjoilee tänäkin vuonna kattavan valikoiman laadukasta lyhytelokuvaa. Nähtävä on ainakin Danse macabre, huikean visuaalinen, kokeellinen tutkielma kuolevan ihmiskehon viimeisistä säpsähdyksistä. Musiikin säestyksellä kuvat muodostavat makaaberin tanssin, jonka voi tulkita joko silkaksi fysiikaksi tai kaiuksi eletyn elämän kaoottisista käänteistä. L’Amoubassa, hykerryttävällä tyylillä piirretyssä pastellianimaatiossa, vinksahtaneet perspektiivit, avantgardemusiikki sekä aaltoilevat liikkeet kietoutuvat taianomaiseksi elokuvaksi.

Tukholman-vierailijan kannattaa lähilukea festivaaliohjelma läpikotaisin, sillä elokuvien ohessakin tapahtuu monenmoista. Mikäli leffassa käyminen ei tyydytä päivän elokuvantarvetta, voi päivän päätteeksi osallistua vaikkapa elokuva-aiheiseen tietokilpailuun ja siemailla samalla George Clooney -nimistä drinkkiä.

Lähes kaikkien festivaalielokuvien trailereihin sekä ohjelmistoon kokonaisuudessaan voi tutustua osoitteessa www.stockholmsfilmfestival.se