Young Poisoner's Handbook kotikatsomo

Vuonna 1999 Suomen televisiossa nimellä Myrkyttäjän käsikirja nähty musta komedia Young Poisoner’s Handbook on niitä hyviä pieniä elokuvahelmiä, jotka valitettavan usein vaipuvat unohdukseen. Tositapahtumaan perustuva tarina 14-vuotiaasta teinistä, joka selvästi tutkii kotonaan pikku kemistiä (niin, niillä vehkeillä Aku Ankkakin kehitti akuiittinsa) liian innokkaasti, ei ole vain hirtehinen musta komedia vaan parhaimmillaan myös sosiaaliparodia 1960-luvun lopun brittiläisen työväenluokan myrkyn värisestä elosta kotona, duunissa ja pintin äärellä. Young Poisoner’s Handbook ei tarjoa kuoliaaksi naurattavia hetkiä vaan se ripottelee synkän hurmaavaa huumoriaan happomaisin pisaroin sinne tänne tasaisen tappavasti.

Elokuva nähdään päähenkilön, Grahamin (maanisen loistava Hugh O’Conor) silmin. Grahamilla on unelma, ja sehän on aina hienoa, että nuorella ihmisellä sellainen on. Tosin unelma tulla maailman merkittävimmäksi myrkyttäjäksi ei ole niitä suositeltavimpia. Mutta Graham on erittäin kohtelias, herkkä ja sympaattinen, hänellä vaan ei ole sydäntä. Hänhän on kuin paraskin kunnianhimoinen tiedemies, joka etsii totuutta - omaa timanttiaan - keinoja kaihtamatta. Grahamin intohimoista omistautumista asialleen ei voi olla ihailematta, nuorena sitä jaksaa vielä innostua. Tosin eivät Grahamin myrkytyskokeilun kohteetkaan olemassaolonoikeutukselleen jyllää.

Keskivaiheen vankimielisairaalajakso polkee ikävä kyllä paikallaan, kunnes taas Grahamin rehabilitoinnissa takaisin yhteiskuntaan saadaan rytmistä uudelleen kiinni, kun herra kemistin alku aloittaa uudessa työpaikassaan. Ja eihän parantumaton kemisti kieroudestaan pääse. Patabrittiläinen "Saako olla teetä?" saakin aivan uudet ulottuvuudet, kun Graham pääsee organisoimaan firman teehetkiä. Kannattaa sitä miettiä omalla työpaikallaankin, että ottaako vastaan kaiken maailman työharjoittelijoiden tarjoamia kahvikuppeja. Mistä sitä tietää mitä pikku kemistiä he kotonaan tutkivat.

Vaikka elokuvassa on muutamia roisejakin kohtauksia huonon maun tuolla puolen, ei ylilyönneistä voi puhua. Kuivakas ja kliininen, intiimi mutta etäinen brittityyli eliminoi etäännyttämisefektit muutamista roiskeista huolimatta. Tee kun juodaan aina arvokkaasti loppuun siitä huolimatta, että joku pöytäseurueesta räjähtää oksennukseensa.

DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen 1.85:1; ääni Dolby Digital 2.0; tekstitetty; ekstrat: tekijöiden esittely, trailereita.