Lännenelokuvan paluun airue

Maailman hienoin elokuvagenre, lännenelokuva, painui unholaan vuosikymmeneksi vuoden 1980 jälkeen suurelokuvaksi aiotun Heaven’s Gaten katastrofaalisen floppauksen myötä. Jo tätä ennen suuri yleisö alkoi vieraantua ns. yhteiskuntakriittisistä ja kokeellisista westerneistä, joiden arvostus on lisääntynyt vasta hiljattain (mm. McCabe ja Mrs. Miller, Buffalo Bill ja intiaanit, Valkoinen biisoni). 1980-luvun hiljaiselon jälkeen lännenelokuva teki uutta tuloaan ensin television kautta sarjoina (Pony Express, nyt tyylikkäästi dvd-kansiona julkaistu Vaarojen maa) ennen kuin Clint Eastwoodin loistava Armoton vuodelta 1992 palautti sen takaisin taiteenlajin terävimpään kärkeen. Tavallaan oivan esityön Eastwoodin mestariteokselle teki Vaarojen maa, komealla tähtikaartilla varustettu ja huolella kuvattu tarina vaarallisesta karjanajosta.

Entiset Texas Rangersit Gus (Robert Duvall) ja Woodrow (Tommy Lee Jones) ovat poliisiaikojensa jälkeen ryhtyneet farmareiksi. Elämä sujuu leppoisasti Meksikon rajaseudun kuumassa ilmastossa, kunnes tiluksille ratsastaa Jake (Robert Urich), vanha kaveri, joka istuttaa kaksikon päähän suuren karjalauman ajamisesta pohjoiseen Montanan vehreille preerioille, mutta läpi villien intiaanimaiden. Parkkiintuneet veteraanit panevat suunnitelman kuitenkin täytäntöön ja tuloksena on komeaa televisionkatkuista ja tomuista erämaaviihdettä.

Vaarojen maata on näin 16 vuotta valmistumisensa jälkeen erikoista katsella nimenomaan näyttelijöidensä kautta, useat heistä kun eivät vielä olleet todellisia kuuluisuuksia, kun sarjaa kuvattiin (mm. Jones, Cooper, Buscemi, Lane). Heidän yhteistyönsä on kuitenkin miltei käsinkosketeltavaa, varsinkin Duvallin ja Jonesin, jotka leveällä Teksasin änkyrämurteellaan heittävät hetulaa varsin hauskasti. Miehillä oli kuvauksissa varmasti mukavaa.

Dvd-paketin kolmas levy sisältää varsin asianmukaisia ekstroja, mutta kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, se jopa huojuu hieman. Toisena pikku vajeena voidaan tietysti pitää, kuten televisiosarjoissa yleensäkin, varsin rajallista budjettia. Kuvaustapa on pienimuotoista ja kuvauspaikkoja on itse asiassa niukasti, kun kyse on kuitenkin eeppisestä lännentarinasta. Silti Vaarojen maa tarjoaa luonnonläheistä tunnelmaa preerioiden pölyisissä maisemissa aikana, jolloin miehet olivat miehiä ja varmistivat toistensa selustat – illuusiota ehkä, mutta viis siitä.

* * * *
Arvostelukäytännöt