Rikos auringon alla

Kokonainen luokka ylioppilaita katoaa valmistumisen alla. Epäilyt ja juorut ovelasta joukkomurhasta lähtevät liikkeelle, kun kolme kadonneista palaa vahingoittumattomina. Heidän kertomuksensa ovat ristiriitaisia, aukkoisia ja yleisesti sekavia, mutta todisteiden puutteessa tutkinta lopetetaan. Siskonsa menettäneelle Astridille tämä ei riitä. Lopulta hän päättää ryhtyä itse jäljittämään tapahtumien kulkua selvittääkseen siskonsa kohtalon.

EquinoxTanskalaistuotantoa oleva Netflix-sarja Equinox pohjautuu Tea Lindeburgin Equinox 1985 -nimellä kulkeneeseen podcastiin, joka käsittelee niin ikään ylioppilaiden selittämätöntä katoamista. Ilmeisenä muutoksena alkuperäisteoksen vuodesta 1985 alkavat tapahtumat on nyt päivitetty aikajanalle, joka alkaa vuodesta 1999 tuoden tarinan lähemmäksi kertomusta tästä päivästä. Puvustuksen ulkopuolella tällä ei ole näkyvää merkitystä.

Podcastjuuristaan huolimatta Equinox ei ole äänimaisemaltaan rikas sarja, vaan koko juonenkuljetus on päivitetty kuvaformaatin ehdoille. Tätä ei sinällään voida väittää ongelmaksi, sillä kirjallisuudesta tehdyt filmatisoinnit muokkaavat puhtaan tekstin toistuvasti kuvapainotteisen alaisuuteen. Silti olisi ollut kiintoisaa nähdä kerronnassa podcastjuuret, sillä se olisi voinut tuoda muista mysteereistä erottavaa uniikkiutta.

EquinoxNyt katoamismysteeri tuntuu kuvastossaan lähinnä kierrättävän Dark-sarjan (2017–2020) synkkiä metsiä, joista leikataan tyylitellen muodoltaan identtisiin sommitelmiin. Kierrätys välittyy myös tarinan teemoista, jotka lipuvat kuin huomaamatta käsittelemään pimeitä myyttejä ja elämän kehän ikuista pyörää aivan kuin Dark, joskin tälle kertaa avainsanana viljellään reinkarnaatiota. Sen merkityksiä ihmiselolle ei kuitenkaan juuri pohdita.

Trillerimysteerinä sarja jättää toivomisen varaa suoraviivaisuutensa takia. Sananmukaisesti trilleri nojaa jännitykseen ja mysteerin ytimessä on mystisyys, mutta tapauksen kaikki johtolangat annetaan katsojan hypisteltäväksi jo hyvin varhain. Samaten melko tarkan ja oikeaan osuvan veikkauksen tapahtumien kulusta pystyy tekemään reilusti ennen sarjan summaavaa finaalia.

EquinoxEnnen lopetusta ylioppilaiden katoamista pohditaan kahdesta näkökulmasta. Menneisyyteen keskittyvissä tapahtumissa näytetään Astridin siskon puuhastelut ennen katoamista. Ne eivät kuitenkaan kerrytä samastumispintaa, sillä sisko ja tämän kaverit kuvataan stereotyyppisesti. He ovat yhdessä säheltäviä teinejä ilman erottavia luonteita tai tavoitteita ikään kuin ihmisestä tulisi persoonallinen yksilö vasta lähempänä kolmeakymmentä.

Eniten pohjustusvaivaa on nähty tämän päivän tapahtumiin, joissa seurataan Astridin matkaa. Näppärästi päähenkilön stressiä ei kuvata pelkästään hengenahdistuksilla ja itkulla, vaan myös esimerkiksi jyrsityllä purentakiskolla. Kuormituksen heijastaminen jokapäiväisiin esineisiin on oiva tapa saada henkilöhahmo tuntumaan aidosti elävältä ja tuntevalta ihmiseltä.

EquinoxJos kaikkia hahmoja kohdeltaisiin samalla rakkaudella kuin päähenkilöä, olisi Equinox lähtökohdiltaan kiinnostava. Koska kerronnassa kuitenkin vuorotellaan jatkuvasti menneisyyden ja nykypäivän välillä, piirtyy höttöinen teinikuvaus esiin häiritsevän alipohjustettuna. Suoraviivaisen mysteerin ratkeamisesta on hankala välittää, kun suurin osa hahmoista jää katsojalle etäisiksi.

* *
Arvostelukäytännöt