Tyttövoimaa viktoriaanisessa Englannissa

Kirjailija Nancy Springerin palkittu The Enola Holmes Mysteries -kirjasarja on suomalaisille kulttuurinkuluttajille varsin tuntematon. Siitäkin huolimatta sarjan ensimmäiseen kirjaan pohjautuvaa elokuvaa Enola Holmes odotettiin kovasti. Ja miksipä ei, sillä kaikki Sherlock Holmesiin liittyvä tuntuu olevan vuodesta toiseen suosittu aihe meilläpäin.

Enola HolmesElokuvan alku esittelee lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvan päähahmon Enolan ja hänen äitinsä Eudorian. Elämä eristyksissä Englannin maaseudulla on mukavaa ja vapaata, kunnes Eudoria katoaa. Samanaikaisesti kylään tupsahtaa Enolan isoveljet, suuremmallekin yleisölle tutummat Sherlock ja Mycroft Holmes. Enola haluaisi kovasti selvittää Sherlockin tavoin äitinsä katoamista, mutta penseän Mycroftin mielestä Enolan olisi aika oppia ”naisten tavoille” ja lähteä sisäoppilaitokseen. Jääräpäänä muun perheensä tavoin Enola laittaa kapuloita rattaisiin.

Villi ja vapaa nuori nainen on varsin romantisoitu ajatus viktoriaanisen ajan Englannissa, mutta yhä useammin päätään nostava sellainen. Elokuva ei pyri olemaan millään tasolla vakavasti otettava totuudenmukainen epookkielokuva, vaan supersankarielokuvista tuttuja elementtejä ammentava seikkailu, jossa ratkotaan mysteerejä ja taistellaan kamppailulajein. Erona useimpiin supersankarielokuviin on se, että päähahmona on tuiki tavallinen teinityttö, joka ei ole oppinut vielä mitään oikeasta maailmasta, mutta optimistisena on valmis kaikelle uudelle.

Enola HolmesPitäen mielessä sen, että elokuva on suunnattu pääasiassa nuoremmalle yleisölle, se toimii hyvin myös seikkailunjanoisen aikuisen katseltavaksi. Elokuva ei keksi pyörää uudestaan, mutta ei myöskään pyri matkimaan muita elokuvia vaan erottuu omana itsenäisenä teoksenaan. Se kantaa hyvin mielenkiinnon yllä aina alusta loppuun, notkahtamatta kertaakaan. Ainoa huokausta herättävä asia on parin minuutin mittaiseksi jäävä teiniromanssi, jonka olisi voinut jättää lisäämättä elokuvaan.

Stranger Things -sarjassa Eleveninä loistanut Millie Bobby Brown tekee vakuuttavan vauhdikkaan ja mukaansatempaavan roolityön Enola Holmesina. Häntä on mukavaa seurata, eikä rooli petä missään kohtaa. On myös yllättävää mutta tervetullutta huomata, että Enola näyttäytyy Millien kautta tavallisena teinityttönä, joka päättelee asioita aivan eri reittiä kuin veljensä Sherlock, eikä ole läheskään yhtä voimakas kuin aikuinen mies. Yksi elokuvan uskottavuutta lisäävä seikka on myös se, että hahmonsa tavoin myös Millie on vielä 16-vuotias, eikä aikuinen joka yrittää esittää teiniä kuten liian usein on tapana roolittaa.

Enola HolmesHelena Bonham Carterin äiti Eudoria jää etäiseksi hahmoksi, ja sama uhkaa yleensä rooleissaan loistavan Sam Claflinin esittämää Mycroftia, jossa olisi rahkeita suurempaan komiikkaan kuin mitä lättänäksi jäävä hahmo tarjoilee. Roolinsa mukiinmenevästi tarjoileva Henry Cavill on varsin sympaattisen oloinen Sherlock, joka ei muistuta aikaisempia Sherlockeja millään tasolla. Louis Partridgen markiisi voisi olla suurempikin rooli, mutta se jää valitettavasti räiskyvän Enolan varjoon.

Enola Holmes on uudehko, muttei ennenkuulumaton tuulahdus nuorten elokuvamaailmassa. Yksi sen parhaita puolia on menevän musiikin lisäksi kirjahenkinen elokuvaus. Tähän tyyliin tapahtuvat kohtausvaihdokset eivät ole uusi keksintö, mutta toimivat Enolan kirjanörttiyden ja tarinan alkuperäislähteen huomioiden hyvin. Kauniit maisemat ja vauhdikkaat toimintakohtaukset olisivat myös toimineet suuremmalla valkokankaalla, jonne tämä ei harmillisesti päätynyt. Ehkäpä mahdolliset jatko-osat sitten.

* * *
Arvostelukäytännöt