Domino kotikatsomo

Kyllä hyvälle ja kovaotteiselle toimintaleffalle on aina tilauksensa. Valitettavasti Domino ei ole sellainen, sillä Tony Scott sukeltaa jo tympeää Koston liekkiä (2004) syvemmälle. Ridleyn velipojan ura viilettää kiihtyvää alamäkeä, mutta ainakin hän vielä pystyy houkuttelemaan elokuviinsa nimekkäitä kasvoja. True Romancen (1993) ohjaaja ja keskitien kelpo rypistysten takuumies on enää vain varjo entisestään.

Toimintadraamana Domino on kaukana hyvästä eikä se aikuisen oikeasti ole edes kovaotteinen. Tositelevisioparodiointikin on pelkkä päälle liimattu yritys jonkinlaiseen kriittiseen kommenttiin, joka olisi kannattanut sekin jättää yrittämättä, kun sisältömuussi on tarjottu humpuukipallon kyljen kanssa. Jatkuvilla ylikierroksilla tyhjää jauhava varsinainen ADHD-elokuva on tekotyylikästä visuaalista pornolevotonta kikkailua, jos jonkin sortin suodattimien läpi ja kymmenestä eri kuvakulmasta nähtyä musatelevisiotyylistä leikkaustulvaa, lukemattomien väri- ja valoarvojen suttuinen kavalkadi, kun ei enää mitään muuta ole jäljellä, paitsi ehkä Mickey Rourke, jonka hikisen rosoinen äijäkarisma kestää niin rankan elämän kuin kehnon elokuvankin.

Olkoonkin, että tositarina palkkionmetsästäjäksi ryhtyvästä mallista kutkuttaa jollain alkeellisella tasolla mielikuvitusta, mutta tällainen tekele tappaa kaiken ruokahalun kuin keittotaidottoman kokkaama rasvainen soppalautanen, jossa liika öljy jää rypemään reunojen koristeeksi. Dvd:n lisukkeissa onneksi valotetaan tosielämän Domino Harveyn tarinaa siitä kiinnostuneille. Ovatpa ohjaaja ja Domino olleet oikein ystäviäkin. Mutta eipä elokuva ole ystävälle kunniaksi, vaikka Keira Knightley parhaansa mukaan uhmaikäileekin jossain tahattoman huumorin ja hämärän rajamailla. Ehkä itse aidolle ja oikealle oli onneksi, ettei ehtinyt näkemään elokuvaa, jossa on myös autuaasti unohdettu se, että Domino Harvey trokasi huumeita. Muistaakseni jostain olen lukenutkin, että palkkionmetsästäjämalli kuoli yliannostukseen. Ei mikään hääppöinen loppu. Mutta totuus totuutena ja elokuva elokuvana.

Ja kun vielä joku kertoisi, että mikä vitsi on ollut ottaa Ian Ziering ja Brian Austin Green mukaan näyttelemään itseään. Heidän näkemisensä yhtään missään muualla kuin Beverly Hills 90210 -sarjassa on yhtä hauskaa kuin peräruiske.