Deja Vu kotikatsomo

Lähinnä toimintaelokuvien ohjaajana ja tuottajana tunnettu Tony Scott on tuttu nimi 1980-luvulta asti. Reaganilaisen militarismin ylistys Top Gun lienee elokuva, johon hänen nimensä yhdistetään lähes aina. 2000-luvulta tuoreemmassa muistissa on ainakin ihan kelvollinen Spy Game (2001). Tony Scott on vuodesta toiseen säilynyt kysyttynä ja haluttuna tekijänä, koska hänet tunnetaan yleensä tasaisen varmana lajityyppinsä hallitsevana ammattilaisena. Toiminta- ja tieteiselokuvaa yhdistävä uusi Déjà Vu on niin hyvässä kuin pahassa oikein tyypillinen Tony Scott -ohjaus.

New Orleansissa satamalautalla tapahtuva pommi-isku vaatii satoja kuolonuhreja. FBI:n ja ATF:n agentit aloittavat kuumeisesti tapauksen tutkinnan. Päähenkilönä toikkaroiva ATF:n agentti Doug Carlin (Denzel Washington) vedetään kohta mukaan huippusalaiseen FBI:n operaatioon. Liittovaltion työmyyrät ovat "sattumalta" keksineet aikakoneen, jota käyttämällä voisi mahdollisesti estää pommi-isku vaikuttamalla menneisyyden tapahtumiin. Kukaan ei vain rohkene kokeilla mihin tapahtumiin kannattaisi puuttua, etteivät seuraukset olisi liian kohtalokkaita.

Asetelman kannalta melko huonosti nimetty Déjà Vu alkaa kärsiä rajuista uskottavuusongelmista heti alkuosassa. Ongelmat pahenevat vaivihkaa juonen edetessä. Käsikirjoittajat ja tuottajat ovat ottaneet vaikutteita Minority Reportin (2001) ja Event Horizonin (1997) kaltaisista tieteiselokuvista. Tämä näkyy varsinkin seuraamalla päähenkilöiden dialogia, joka tahattoman humoristisesti tuovat aitoja deja vu -tuntemuksia.

Toisin kuin esikuvissaan Déjà Vu ei käsittele ajan ja paikan kaareutumisen ja vinoutumisen kysymyksiä kiinnostavasti vaan yrittää liikaa kikkailla katsojan mielikuvituksella. Seurauksena on vain tolkuton selittämättömien ilmiöiden ja avoimien kysymysten sotkuinen seitti. Tekijät ovat olleet tästä myös ilmeisen tietoisia, koska tarinassa edetään sen verran tolkuttomalla vauhdilla eteenpäin. Katsojalle ei haluta jättää aikaa yksityiskohtien pohdiskeluun.

Pahoja heikkouksia löytyy myös tapahtumapaikasta ja yleisestä kontekstista. New Orleans on viime vuosina yhdistetty lähinnä Katrina-hirmumyrskyyn, joka käytännössä tuhosi ja hukutti suuren osan kaupungista. Katastrofi oli osoitus paitsi ilmaston lämpenemisestä myös alueen järkyttävistä ja pitkäkantoisista ympäristöongelmista. New Orleans on käytännössä kaupunki, joka on väistämättä vajoamassa kokonaan mereen.

Déjà Vussa hirmumyrskyä tuskin mainitaan tai sitten koko murhenäytelmä vain käännetään päälaelleen. Vai mitä pitäisi suhtautua elokuvan alussa nähtävään "Katrina vain vahvisti meitä" -banderolliin? New Orleans esitetään kiinnostavan eksoottisena rantakaupunkina, joka vain on kokenut vähän kovia, mutta jonka patrioottiset asukkaat nousevat uudelleen mudasta. Koko lähestymistapa on käytännössä hyvin typerä, eikä lopputekstien kunnianosoitukset tätä tilannetta paljoa korjaa.

Tarkkailuun ja valvontaan liittyvän uuden teknologian esittelijänä elokuvalla on omat kiistattomat ansionsa. Juoneen on sen heikkouksista huolimatta saatu mukaan myös annos aitoa jännitettä. Tasaisen varmaa ammattilaistyötä on tehty myös kameran ääressä ja leikkauspöydällä. Tässä suhteessa Déjà Vu voisi jopa nousta keskinkertaisuuksien yläpuolelle. Toisaalta tekijöiden tähtilipun liehutus New Orleansin kaltaisella katastrofialueella tuo melko ikävän jälkimaun.

Kompastuskiveksi nousee myös tekijöiden liian pakkomielteinen ja palvova suhde tekniikkaan. Dvd:n lisämateriaaleissa tätä puolta käsitellään väsyksiin asti. Déjà Vu ei siis sijoitu lajityyppinsä huonoimpaan päähän, mutta tässä kokonaisuudessaan elokuva tulee epäilemättä vajoamaan verrattain nopeasti unohduksiin.