Unstoppable – pysäyttämätön valkokangas

Vuonna 2001 Ohiossa sattui tapaus, jossa miehittämätön tavarajuna lähti inhimillisten virheiden takia liikkeelle täydellä teholla ja kiisi yksinään raiteilla yli sadan kilometrin matkan paikoin jopa lähes 80 kilometrin tuntinopeudella, lastinaan muun muassa kaksi vaunua myrkyllistä fenolia. Lopulta toinen juna kytkeytyi siihen uskaliaasti kiinni täydessä vauhdissa ja alkoi hitaan jarruttamisen.

Kiehtova tosielämän tarina, jossa olisi ollut aineksia isoonkin katastrofiin. Niin kiehtova, että siihen tarttuivat myös elokuvantekijät. Hollywoodissa kaikki on elämää suurempaa, joten Unstoppablessa tapahtuman idea on sama, mutta vauhti, jännitys ja draama on nostatettu toiseen potenssiin.

Teos on yhtä aikaa sekä tiukkaotteinen katastrofielokuva että hirviöelokuva, jossa monsterina on täyteen vauhtiin karannut massiivinen junamörkö. Kymmenien tuhansien tonnien painoinen ja automaattiohjauksella kulkeva tavarajuna on törmäysvoimaltaan lähes pysäyttämätön juggernautti, jolla on myrkyllinen fenolilasti ja joka on vääjäämättä kiitämässä kohti keskikokoisen kaupungin rata-alueen tiukkaa käännöskurvia ja sen takana olevia polttoainevarastoja.

Ohjaajan pallilla istuu visuaalisen kerronnan ja dynaamisen toiminnan hallitseva Tony Scott ja toisessa pääroolissa on Scottin luottonäyttelijä, jo viidessä yhteisessä elokuvassa työskennellyt Denzel Washington. Scottin teokset kaipaavat Washingtonin kaltaista ansioitunutta luonneroolien taituria, sillä Scottilla on toisinaan ollut taipumus jättää näyttelijäsuoritukset oman onnensa nojaan. Vahva ja varma näyttelijä pystyy näissä oloissa inhimillistämään elokuvien henkilöhahmoja ja luomaan niistä moniulotteisempia.

Washington onnistuu Unstoppablessakin lataamaan persoonallisuutta ja karismaa junateknikko Frankiin, joka on työskennellyt miltei 30 vuotta rautateillä ja saamassa palkinnokseen vain ennenaikaiset potkut ja puolikkaan eläkkeen. Ameriikan raitin ihmemaassahan ihmiset menettävät myös eläkkeensä, jos työsuhde loppuu ennen aikojaan, ja yrityssaneerauksissa halutaan päästä eroon työntekijöistä välittämättä seurauksista.

Toisessa pääosassa on nuori Chris Pine, joka esittää Frankin työparia, avio-ongelmaista märkäkorvakonduktööriä Williä. Aviokriisin kaltaiset sivujuonet ratkotaan melko kliseisesti, mutta toisaalta myös nykyajan pinnalliseen julkkiskulttuuriin sopivasti ja raadollisesti. Aviohuolet nimittäin kaikkoavat vaimon mielestä heti kun aviomies on tv:stä tuttu.

Sivujuonet ovat kuitenkin marginaalisia rönsyjä, ja pääpaino on ytimekkäästi kiitävien junien takaa-ajossa ja kamppailussa suurtuhon estämiseksi. Tony Scott on junaosioissa omassa elementissään, ja ne pitävätkin mukaansatempaavasti otteessaan raiteiden kirskuessa ja maisemien kiitäessä ohi. Myrkkylastijuna on kuin oma henkilöhahmonsa, metallinen peto joka murskaa kaiken tieltään.

Juna on kuitenkin vain eloton objekti, työkalu. Sen omistajia ovat suuret yritykset, jotka reagoivat vasta kun mediakohu kasvaa. Osuvassa kohtauksessa junayhtiön ylijohtajan iloiset golf-sessiot eivät keskeydy kriisin alkuvaiheissa, eikä irrallaan olevan junan raiteilta suistamiseen ryhdytä kun se vielä saattaisi olla mahdollista, sillä analyytikot arvioivat junayhtiön pörssiarvon laskevan.

Sekä vanhojen, pätevien vakityöntekijöiden kyykyttämisestä että isojen yhtiöiden haluttomuudesta reagoida ongelmiin kurssinlaskun pelossa olisi voinut halutessaan ammentaa lisää ja kytkeä teoksen tiukemmin todellisen elämän vastaaviin ongelmiin, jotka vaikkapa Suomen rautateillä ilmenevät VR:n palveluiden ja luotettavuuden alamäessä. Monitahoisten analyysien paikka ei kuitenkaan ole adrenaliinia ryöppyävässä junatrillerissä, vaikka yhteiskunnalliset lisävivahteet Unstoppablen kerrontaa syventävätkin.

Unstoppable herättää yhtä kaikki kuitenkin kysymyksiä myös Euroopassa ja Suomessa kulkevien junien lasteista ja niiden turvallisuudesta. Esimerkiksi Turun Pansion junalautta- ja öljysatamaprojekti ja ajoittaiset venäjänkielisillä teksteillä varustetut ruostuneen näköiset vaunut ynnä erinäiset happovaunut saavat toivomaan, ettei täällä päin tapahdu mitään katastrofia, jonka mahdollisia seurauksia ei olla mietitty loppuun asti. Mutta ei, eihän meillä Suomen lintukodossa sellaista toki voi tapahtua.