Valtion vihollinen valkokangas

Kommunismin punaisen peikon katoaminen kansainväliseltä shakkilaudalta vuosikymmen alussa merkitsi loppua kylmän sodan taistelutantereille sijoittuville agenttitarinoille, joissa amerikkalainen hyvä kerta toisensa jälkeen päihitti koppalakkeihin ja kaavoihinsa kangertuneet itäiset vastustajansa. Mutta mistä löytää vihulainen, kun entinen hyvä ja kelpoinen vastustaja on kadonnut kiusaamasta ja luomasta mustanpuhuvaa varjoa "maailman parhaalle demokratialle"? Tony Scott löytää uutukaisessaan Valtion vihollinen demokratian kimppuun käyvän mörön Amerikan sisältä, kansallisesta turvallisuusvirastosta NSA:sta, jonka unelmien toteutuessa Aldous Huxleyn ja George Orwellin tummanpuhuvat visiot tulevaisuuden teknistyneestä "isoveli valvoo" -yhteiskunnasta ovat enemmän kuin totta. Pelastettuaan maapallon täpärästi avaruuden heinäsirkkavalloittajilta ja ylimieliseltä torakalta näyttelijä Will Smith joutuu silmätysten entistäkin voimakkaamman vihollisen kanssa, jonka mukaan yksityisyys saa rajoittua vain siihen mitä ihmisellä pyörii korvien välissä!

© 1998 Touchstone

Tietosuojan puolesta kampanjoiva kongressiedustaja joutuu häikäilemättömän ja omaa etuaan ajavan NSA-virkamiehen Thomas Brian Reynoldsin (Jon Voight) toimesta kalojen ruuaksi. Reynoldsin harmiksi murha kuitenkin taltioituu luontokuvaajan nauhalle. Nauha on saatava käsiin keinoja kaihtamatta!

Uraputkessa eteenpäin nopeaan tahtiin porskuttava ay-juristi Robert Clayton Dean (Will Smith) törmää sattumalta takaa-ajettuun luontokuvaajaan, joka Deanin huomaamatta piilottaa tämän kassiin halutun todistusaineiston juuri ennen kuolemaansa. Nyt vuorostaan kovaonninen asianajaja saa NSA-virkamiehen jakamattoman huomion. Koko mahtava NSA-organisaatio suuntaa voimavaransa Deanin nujertamiseksi ja videon löytämiseksi. Asianajaja menettää kaiken saavuttamansa työpaikasta avioliittoon, hänet lavastetaan jopa intohimomurhan päänäyttelijäksi. Nuoren juristin ainoa toivo taistelussa tuntematonta "Goljattia" vastaan on salaperäinen tiedonvälittäjä Brill (Gene Hackman), joka vain pitkin hampain suostuu asettumaan hänen puolelleen.

Isoveljen valvoessa

Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa on usein leikitelty synkällä ajatuksella tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa kaikki on alistettu jonkin suuremman valvovan silmän alle. Tulevaisuuden maailmat on rakennettu vuoroin totalitaarisen järjestelmän monopolisoiman tiedonhallinnan ja vuoroin tulevaisuuden tietokonefriikkien tekemän tietovallankumouksen rakenteille. Yhteistä visioissa on kansalaisten oikeuksien polkeminen. Tarinoissa teknologian ja tiedon kontrolli on se hyväksi koettu oikotie onneen ja autuuteen... ja valtaan. "Isoveli" valvookin yhä uudelleen ja uudelleen tarkalla silmällä kansalaistensa toimia supistaen yksityisyyden kerta toisensa jälkeen yhä pienemmäksi oikeudeksi. Mutta kuinka kaukana tulevaisuudessa nämä visiot tiedon hallinnasta sitten ovat? Veljensä vanavedessä Hollywoodiin vihreitä vuolemaan saapunut Tony Scott vastaa Valtion vihollisessaan kysymykseen: aika on koittanut yhteiskunnalle, joka pystyy tiedon hallinnalla määräämään kansalaistensa kohtalon!

Valtion vihollisen kansalaisten oikeuksia polkeva ja totaalista yhteiskuntaa haikaileva paha löytyy amerikkalaisesta CIA-järjestöä salamyhkäisemmästä Kansallisesta turvallisuusvirastosta, NSA:sta, joka valvoo ihmisten edesottamuksia lupia juurikaan kyselemättä. Terrorismia, huumekauppaa ja vakoilua vastaan sotaa käyvä järjestö muuttaa rooliaan, kun siitä tulee elokuvassa byrokraattivirkamiehen oman edun tavoittelun väline. Avaruusromut zoomaavat kameransa valokuvantarkaksi tunkeutuessaan kansalaisten yksityisyyteen, kun gorillamaiset agentit ja pakettivaunuihinsa piilottautuneet tietokonenörtit muokkaavat vaaralliseksi luokitellusta henkilöstä oman Truman Shownsa tietokoneiden näyttöpäätteille. Ja tarinan keskiössä tuskaileva Will Smithin esittämä ay-juristinretale on autuaan tietämätön puolet leffan kestosta omasta tähteydestään. Elokuvan keskiössä onkin itse asiassa se, mihin kaikkeen nykypäivänä pystytään tietotekniikan avulla. Valtion vihollinen kangistuukin loppumetreillä jeesustelemaan kansalaisten yksityisyyden vaatimuksilla "tonyscottmaisella" väkivallalla kuorrutettuna.

Scott jatkaa vainoharhaa lietsovalla Valtion vihollisellaan aikaisempaa action-rilluttelu-sarjaansa aivan kohtuullisella menestyksellä yltämättä kuitenkaan parhaimpien vääntöjensä tasolle mutta myöskään vajoamatta suurempaan suohon. Väkevän väkivaltaeepoksen True Romancen ja psykologisen trillerin Purppuravyöhykkeen jälkeen Valtion vihollinen ei onnistu sitomaan katsojaa vastaavalla tehokkuudella - tai sitten nämä takaa-ajoleffat ovat, eri variaatioistaan huolimatta, kokeneet inflaatiota syyttömien kansalaisten kerta toisensa jälkeen joutuessa suuren koneiston hampaisiin. Hyvin teknisesti toteutettu ja kohtuullisesti näytelty elokuva jättää kuitenkin hieman steriilin maun suuhun, elokuva alkaa toistaa itseään alkumetreistä, eikä etene alun lupaamalla tehokkuudellaan. Valtion vihollinen on mukava actionilla kuorrutettu trilleri, jonka kanssa viettää mukavan reilun kaksituntisen, mutta suuria ajatuksia se ei herätä!