Amerikkalainen ystävä kotikatsomo

Jännityskirjailija Patricia Highsmithin luoma kiehtovan ristiriitainen huijari Tom Ripley on vuosien saatossa esiintynyt useammassa elokuvasovituksessa. Näistä ensimmäinen oli René Clémentin jo vuonna 1960 ohjaama Kuuma Aurinko. Suurelle yleisölle tunnetumpia lienevät kuitenkin Lahjakas Herra Ripley (2000) sekä John Malkovichin tähdittämä Ripley’s Game (2002). Samaan lähdemateriaaliin perustuu vihdoin myös Suomessa dvd:nä julkaistava saksalaisen ohjaajamestari Wim Wendersin Amerikkalainen ystävä.

Elokuva kertoo Bruno Ganzin esittämästä kuolemansairaasta kehystäjä Jonathanista, joka taidenäyttelyssä onnistuu käytöksellään loukkaamaan Dennis Hopperin näyttelemää Ripleytä. Tapahtuman seurauksena Jonathan houkutellaan palkkamurhakeikalle ja pian tämä huomaa olevansa kaulaansa myöten sotkeutuneena vaaralliseen alamaailmaan.

Vaikka Ripleyn henkilökuvaa ei itse käsikirjoituksessa avatakaan kovin tarkasti, herättää Hopper hahmon henkiin mieleenpainuvan häiriintyneellä roolisuorituksellaan. Hänen Ripleynsä on verraton neo-noir -antisankari, jonka eksistentiaalinen kriisi tekee tästä paitsi uhkaavan, myös oudolla tavalla sympaattisen veijarin. Vaikka muutkin näyttelijät tekevät kauttaaltaan hienoa työtä, onnistuu Hopper varastamaan show'n kuin Blue Velvetissä konsanaan.

Wenders ei pyri niinkään mukailemaan alkuperäisteoksen tyyliä, vaan käyttää Highsmithin tarinaa ennemminkin eräänlaisena löyhänä raamina elokuvan tapahtumille. Lopputulos on hyvin vahvasti ohjaajansa näköinen teos, jonka sävy on mustan koominen, muttei koskaan selittelevä tai alleviivaava.

Jännityksen ja huumorin liitto kulminoituu elokuvan loistavassa junakohtauksessa, joka on sekä piinaava että hillittömän absurdi. Vastaava hienovarainen kahtiajako on läsnä Amerikkalaisen ystävän jokaisessa otoksessa. Wendersin mainioin oivallus on kuitenkin tehdä myös elokuvansa hahmot lopulta hyväksyvän tietoisiksi asemastaan voimattomina sätkynukkeina. Teoksen lopussa maailman mielettömyyden tiedostaminen vaikuttaa näin omalla vinolla tavallaan myös vapauttavalta kokemukselta.