Hyytävää tarkennusta kohteeseen

Kaksi englantilaissyntyistä ohjaajaa tekivät 1960-luvun taitteessa kummatkin omissa filmografioissaan melko poikkeavat elokuvat, jotka kuljettivat kauhuelokuvan lajityypin peruuttamattomasti klassismista modernismiin, synkästä kartanoromantiikasta veristen veitsien hurmaan. Hiukan ennen Alfred Hitchcockin Psykoa (1960) sai ensi-iltansa Michael Powellin suurelle yleisölle tuntemattomaksi jäänyt Peeping Tom (myös nimellä Pelon kasvot), joka nykyisin toimii enemmän viiltävän ajankohtaisuutensa kuin nykysilmästä ehkä hiukan kömpelöidenkin, mutta ideoiltaan hätkähdyttävien kauhuelementtiensä puolesta, joita sittemmin on varioitu esim. Kathryn Bigelow’n Strange Daysissa (1995).

Peeping Tom tarkoittaa sananmukaisesti tirkistelevää tommia, voyeuristista miestä. Elokuvan päähahmoa Mark Lewisia (Karl Boehm) vaivaa siis samanhenkinen seksuaalinen sairaalloisuus kuin Norman Batesia Psykossa. Koulupoikamaisen innostuneesti kameran kanssa puuhaileva arka Mark on hänkin sympaattinen ja tekojaan pohtimaton kaveri. Päivisin hän työskentelee elokuvastudion kuvaajana ja vapaa-ajallaan kuvaa kauniita naisia, vain tarkoituksenaan tallentaa filmille heidän äärimmäiset pelkotilansa. Öisin kotiteatterissaan hän katselee näitä omia kauhudokumenttejaan.

Lapsuutensa Mark on joutunut viettämään isänsä (Powell itse) tauottomissa kuvauskokeissa, joiden tarkoituksena on ollut edistää tämän tekemää biologista tutkimusta ihmisen peloista. Kamerasta on näin ollen ikään kuin tullut osa Markin ruumista ja väistämättä myös seksuaalisuutta - kamera ja erityisesti kamerajalat ovat fallos-symboleja ja lisäksi fetisistisiä kiinnekohtia. Psykologisessa kehyksessään Mark on kasvanut juuri sellaiseksi ihmiseksi, kuin voisi odottaakin.

Minkä nähdä saa, sen edestään löytää

Neljäkymmentä vuotta vanha Peeping Tom ei ole niin moderni, etteikö sen merkitys olisi konstailematon. Snuff-filmejä tunnetuksi tekevällä aikakaudellamme se on yhä pelottavan eksakti todennus siitä, mikä voima kuvaajalla on muokata totuus mieleisekseen tarkoitusperäänsä tukien ja kuinka pieni on katsojan ja kuvattavan kyky nähdä silmän toiselle puolelle. Vielä painavammin Powellin elokuva kertoo kuitenkin kuvaajan ja kuvattavan suhteesta, jonka luonnollisessa seksuaalivirittyneisyydessä toinen osapuoli kohtaa kyllä ihmisen, mutta toinen vain mekaanisen, valtaa pitävän silmän.

Peeping Tomissa katsoja on kameran linssin läpi kuvatussa avauskohtauksessa esiintyvän naisen kanssa ensimmäinen, joka saa selville Markin touhuista, mutta elokuvan "ulkopuolisista" hahmoista epäily herää ensimmäisenä sokealla naisella. Hän saakin olla vammastaan onnekas.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:4,3 /4 henkilöä