Rikospaikka Jar City kotikatsomo

Islantilaisohjaaja Baltasar Kormákur muistetaan meilläkin teattereissa nähdyistä elokuvistaan 101 Reykjavík (2000) ja Meri (Hafið, 2002). Kormákurin kolmas elokuva, yhdysvaltalaisrahoitteinen A Little Trip to Heaven (2005) julkaistiin meillä suoraan dvd:lle eikä se enää herättänyt kummoistakaan huomiota, vaikka kyseessä on poikkeuksellisen kiinnostava ja intensiivinen jännitysdraama.

Monipolvisena rikosdraamana Jar City muistuttaakin Kormákurin tuotannosta eniten Little Trip to Heavenia. Vankan teatteritaustan omaavan ohjaajan elokuvissa näyttelijätyöllä ja kirjoitetulla tarinalla on painoarvoa, mutta ei visuaalisuuden kustannuksella. Päinvastoin. Kormákurin visuaalisesti vähäeleinen mutta persoonallisen ilmeikäs tyyli on kuvallisesti hyvin kertovaa. Jar City on tästä hieno esimerkki.

Jar City muistuttaa etäisesti myös brittiläisiä rikossarjoja, kuten Hiljaista todistajaa. Vähitellen hahmottuvassa palapelissä ei ole kysymys vain yhden rikoksen selvittämisestä vaan moniulotteisemmasta merkitysten verkosta, johon tarinan henkilöt ovat eri tavoin ja eri näkökulmista takertuneet.

Tapahtumat käynnistyvät vanhan miehen murhasta, jonka tutkimuksissa aukeaa vaiettuja polkuja menneisyyteen. Palapelimäisen tarinan jännite kantaa tyylikkäästi läpi elokuvan. Ansionsa tähän on jo alkuperäistekstillä ja sen onnistuneella elokuvasovituksella. Elokuvakriitikkonakin toiminut islantilaiskirjailija Arnaldur Indriðason kirjoitti itse käsikirjoituksen romaaninsa pohjalta. Elokuvan perustana oleva Mýrin-teos (2000) on julkaistu meillä nimellä Räme (2003).

Jar Cityn tarinan avautumisessa luotetaan kuvalliseen kerrontaan. Perinteisillä selittävillä teksteillä ei kerronnassa ole määritetty aikaa tai paikkaa. Selittävät tekijät ovat kuvissa: hienovaraisesti toisistaan poikkeaviksi sävytetyt kuvat ovat avain tarinan aikarakenteeseen. Vastaavaa kuvakerronnallista oivaltavuutta löytyy valitettavan harvoista elokuvista. Tämä tekee Jar Citystä haasteellisemman mutta samalla myös palkitsevamman katsoa.

Kormákur hyödyntää myös tiukempien ja rajatumpien kuvien vastapainona avaria otoksia, joihin karu islantilaismiljöö tuo oman leimansa. Aluksi jopa tavanomaisilta vaikuttavissa ja useissa tapauksissa ilmasta taltioiduilla kamera-ajoilla on siirtymäotoksina symbolinen yhteys elokuvan tematiikkaan. Ajot alkavat ja päättyvät maankamaraan tai mielikuvaan siitä ikään kuin korostaen tarinan perimmäistä tasoa käsitellä menneisyyden juuria, jotka elokuvassa tulevat tiensä päähän. Viimeinen kamera-ajo alkaa ja päättyy mereen: uuden elämän alkuun. Kuvallisella symboliikalla on elokuvassa selkeä merkityksensä.

Kormákurin eräs suuri vahvuus kävi ilmi jo Little Trip to Heavenissa ja korostuu entisestään Jar Cityssä. Hän kykenee hyödyntämään islantilaista persoonallisuutta niin maisemien, henkilöiden, tunnelmien kuin yksityiskohtien kautta elokuvan ollessa luonteeltaan kuitenkin täysin yleismaailmallinen. Tässä olisi suomalaisilla elokuvantekijöillä vielä paljon opittavaa.

Toisaalta suomalaisen elokuvakulttuurin ja levityspolitiikan tilasta kertoo valitettavan paljon, että Jar Cityn tasoista pohjoismaista elokuvaa ei meillä tuoda teattereihin.