Syvyys kotikatsomo

Baltasar Kormákur on ohjaaja, jolta on lupa odottaa laatua. Yleisempään tietoisuuteen mies ponkaisi jo heti kiitetyllä esikoisellaan 101 Reykjavik (2000). Pikku hiljaa Kormákur on saanut ohjattavakseen Hollywood-tuotantoja kuten Salakuljettaja (2012) ja 2 Guns (2013), joka oli varsin onnistunut ja viihdyttävä isojen poikien pyssyleikkielokuva.

Hollywoodin myötä Kormákur ei ole suinkaan hylännyt Islantia. Salakuljettaja perustui suositun islantilaisen dekkaristin Arnaldur Indriðasonin käsikirjoitukseen, joka myös filmattiin islantilaisin voimin ennen anglosaksista tulkintaa Kormákurin toimiessa tuottajana. Kormákurin uusin elokuva Syvyys on jälleen Islantiin sijoittuva ja islantilaisin voimin tehty, mutta samalla täysin kansainväliset mitat täyttävä elokuva. Se perustuu tositapahtumaan, jossa kalastusalus upposi talvisäässä Islannin rannikolla 1984. Vain yksi miehistön jäsenistä selvisi hyisestä merestä kuivalle maalle, mutta miten, sitä ei oikein kukaan ole voinut ymmärtää tai selittää, vähiten merimies itse.

Uskomattoman selviytymistarinan päähenkilö, Gulli, jota esittää Kormákurin aiemmistakin elokuvista tuttu Ólafur Darri Ólafsson, ui maihin alle viisiasteisena vellovassa meressä kuusi tuntia, seuranaan kajavat, jolle mies lämpimikseen jutteli. Ei tarvitse kuin kastaa pikkuvarpaansa uimahallin kylmävesialtaaseen tai pulahtaa avantoon ymmärtääkseen teon mahdottomuuden. Maihin päästyään Gulli vielä käveli parin tunnin taipaleen märissä vaatteissaan lähimpään kylään.

Lääkärit yrittivät myöhemmin selvittää mikä teki juuri tästä miehestä niin poikkeuksellisen? Testauksissa yksikään merivoimien erikoismies ei päässyt likimainkaan samoihin lukuihin kylmänkestävyydessä, jotkut olivat jopa epäileväisiä koko tarinan suhteen. Gullista tuli paikallinen kuuluisuus, mutta hän ei pitänyt itseään mitenkään erityisenä, ainoastaan onnekkaana. Kun mitään muuta selitystä selviytymiselle ei löytynyt, jäi ainoaksi selitykseksi ihme, joka ei oikein tahdo sopia tieteelliseen maailmankuvaan.

Syvyys on hienosti kuvattu, turhaa dramatisointia välttävä elokuva, jonka realistinen ote tapahtumiin ei vähättele ihmeen suuruutta. Turhaa paisuttelua ei kaivatakaan, homma tulee selväksi vähemmälläki alleviivaamisella. Islannin karu luonto ja tulivuorenpurkaukset takovat ihmisten mieliin, että kaikki on katoavaista. Kalastajien ja merimiesten ammatti on yhä edelleen vaarallinen, mutta jonkun sinne merelle on lähdettävä. Niin tekee Gullikin lopussa, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.