Adrift valkokangas

Islantilaisohjaaja Baltasar Kormákur jatkaa selviytymiselokuvien sarjaansa. Kotimaassaan tehdyn Syvyyden (2012) jälkeen ohjaaja löi läpi Amerikan markkinoilla kiipeilyonnettomuuselokuvalla Everest (2015). Nyt linjaa jatkaa tositapahtumiin perustuva romanttinen selviytymisdraama Adrift.

Käsikirjoitus pohjautuu elokuvan päähenkilön Tami Holdamin kirjoittamaan romaaniin Red Sky in Mourning: The True Story of Love, Loss and Survival at Sea. 24-vuotiaan vapaasieluisen nuoren naisen ja tämän kymmenen vuotta vanhemman poikaystävän Richardin matka läpi Tyynenmeren keskeytyy, kun kaksikko joutuu hirmumyrskyn keskelle. Selviytyminen merihädässä pahasti varioituneella paatilla on hiuskarvan varassa ruoan ja juomakelpoisen veden vähentyessä päivä päivältä.

Adrift jatkaa Kormákurin kiinnostusta yksittäisten ihmisten selviytymiskamppailuihin äärioloissa. Syvyydessä Kormákur porautui tarkastelemaan yksilön yli-inhimillistä suoriutumista hetkenä, jolloin hänen kohtalonsa olisi todenmukaisuuksien valossa ollut loppuun kirjattu. Everestissä ohjaaja puolestaan pohti ihmisen motivaatiota hakeutua haastamaan kestävyyttään äärimmäisten koetusten keskellä.

Adrift tuo puolestaan selviytymistarinan ytimeen kahden henkilön välisen rakkauskuvauksen. Tamin ja Richardin läsnäolo toistensa tukena toimii eteenpäin ajavana voimana aavalla merellä käytävässä henkiinjäämiskamppailussa. Fyysinen ja mentaalinen kestävyys ovat jatkuvalla koetuksella, mutta toisen läsnäolo estää luovuttamasta. Synkimpinä hetkinäkin ihminen jaksaa jatkaa, jos hänellä on joku johon turvautua.

Sisään rakennettu perusajatus antaa tarinalle hyvän pohjakaiun, mutta vaatii myös paljon elokuvan henkilöhahmoilta ja heidän suhteensa kuvaukselta. Ikävä kyllä tähän kokonaisuus ei kykene tarvittavalla painokkuudella vastaamaan.

Keskushenkilöiden välisen suhteen kypsyminen ja lopulta vakavoituminen tukeutuu helppoihin ja kuluneisiin ratkaisuihin, joita pintasiloteltu tyyli yrittää turhaan elävöittää. Ote ei juuri eroa amerikkalaisten teiniromanssien vakiintuneista kuvioista kuvankauniiden näyttelijöiden ja taustalla pauhaavien pop-kappaleiden keskellä. Kauaksi jää usko siitä, että pohjamateriaalina on todellisiin tapahtumiin pohjautuva kokemuskuvaus.

Keinotekoisuuden painotaakka pitää teosta vankinaan, sillä tuntuvan inhimillisen kosketuspinnan uupuessa myös panokset selviytymiskamppailussa menettävät arvonsa. Nuoren pariskunnan voimatonta melodraamaa jaksaa seurata aikansa, ennen kuin elokuva musertuu eri aikatasoilla poukkoilevan kerronnan jalkoihin.

Vailla Syvyyden vetovoimaista selviytymistarinaa ja Everestin visuaalista vaikuttavuutta Adrift jää väistämättä alisuoritukseksi. Valjun pinnan alla sykkivä pohjasanoma kertonee enemmän alkuperäisromaanin vahvuudesta, joka uskottavamman ihmiskuvauksen turvin olisi saanut arvoisensa kehyksen. Nyt lopputulos on vain harmittavan höttöinen tragiromanssi.