Envy - kakasta asiaa kotikatsomo

Muun muassa nasevaa poliittista satiiria Wag the Dogin muodossa aiemmin ohjannut Barry Levinson tuntuu eksyneen sivupoluille, kun on ryhtynyt Envy-elokuvan tekoon. Naurettavista lähtökohdistaan huolimatta leffan sanoma ei ole aivan turha, kun aiheena on kateuden peikko, joka nakertaa mieltä naapurin onnistumisen myötä. Universaali naapurikateus tarjoaisi kuitenkin mahdollisuudet paljon herkullisempaankin analyysiin kuin mihin elokuvassa paneudutaan. Ja kun komedialliset hetket jäävät ikävän vähäisiksi, on kakasta loppujen lopuksi hyvin vähän asiaa.

Parhaat ystävykset Nick ja Tim asustavat perheineen toistensa naapurissa ja käyvätpä vielä kimppakyydillä samassa työpaikassakin. Ikuinen haaveilija Nick kehittelee päässään eräänä päivänä mahtavan keksinnön, suihkeen, joka saa koiranjätökset häviämään. Tim pitää kaverinsa keksintöä turhanpäiväisenä, eikä houkutteluista huolimatta osallistu projektiin. Suihkeesta tuleekin suuri hitti ja Nick rikastuu. Kateus alkaa pian kummitella Timin mielessä, kun ystävällä on varaa mitä upeimpiin hyödykkeisiin, ja hän itse joutuu raahautumaan samaan ankeaan työhön päivästä toiseen. Kriisin hetkellä mies tutustuu vielä omalaatuiseen J-Maniin, jonka neuvot eivät aina ole parhaasta päästä.

Elokuvan komediallisuus piilee suhteellisen hupaisissa henkilöhahmoissa, eikä niinkään itse tarinassa. Äkkirikastuneen Nickin (Jack Black) hahmossa on jotain äärettömän herttaista, kun tämä vaurastumisestaan huolimatta ei hylkää parhaita ystäviään, ja onnistuu silti naurattamaankin hetkittäin. Myös mielenkiintoisia elämänviisauksia lausahtelevan J-Manin esittäjä Christopher Walken on hupaisaa katsottavaa, mutta aina samaa roolia pyörittävä Ben Stiller vetää leffan pisteitä rankasti alaspäin. Myöskään Nickin ja Timin vaimoja esittävät Amy Poehler ja Rachel Weisz eivät pääse oikeuksiinsa, kun näiden hahmot jäävät harmillisesti tyystin miesten varjoon.

Envy on osoitus harvinaisen laiskasti tehdystä leffasta, jossa olisi aineksia herkulliseen komediaan, mutta joka väsähtää jo ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Muutamaa hymähdystä lukuun ottamatta ei elokuvasta saa juuri mitään irti. Naapurikateuden ytimeenkään ei onnistuta pääsemään, kun lopulta ruvetaan paasaamaan ystävyyden tärkeydestä, eikä Jack Blackin hassu tukkakaan loppuun asti jaksa naurattaa.