What Just Happened kotikatsomo

Hollywoodissa olet vain yhtä menestynyt kuin viimeisin elokuvasi. Valtasuhteet ovat jatkuvassa myllerryksessä ja varovaisuus taiteenteossa on viety äärimmäisyyksiin. Barry Levinsonin What Just Happened haluaa ottaa osaa keskusteluun Hollywoodin tulevaisuudesta ja yrittääkin satiirimaisella otteellaan valottaa teollisuuden osaa omaan taloudelliseen ja taiteelliseen ahdinkoonsa.

Tuottajan yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä Hollywoodissa jää pitkälti taito tasapainotella rahan ja lahjakkuuden välillä. Benin (Robert De Niro) asema huipputuottajien joukossa on vaarassa, kun uutuuselokuvan ennakkonäytös on floppi ja tähden oikuttelu vaarantaa uuden elokuvan kuvaukset. Tähtien ja ohjaajien pitäminen tyytyväisenä vaatii paikoitellen lapsenvahdin kykyjä, eivätkä studioiden vaatimukset maksimaaliseen voittoon tarjoa sen enempää helpotusta tilanteeseen. Kaiken lisäksi monimutkaiset perhekuviot eivät pysy uomissaan työkiireiden keskellä.

What Just Happened -elokuvassa on paljon samoja elementtejä kuin ohjaajan vuonna 1997 tekemässä Wag the Dogissa. Turhautunut elokuvatuottaja jää varjoihin ja saa huomiota ainoastaan, kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Kiitosta on turha odottaa. Wag the Dogissa fiktiivisen sodan luominen Yhdysvaltojen hallitukselle tuntuu tosin tarjoavan enemmän vapauksia tuottajalle kuin nykyinen studiosysteemi Benille.

What Just Happened antaa Hollywoodista suhteellisen toivottoman kuvan. Elokuvat muistetaan vain numeroina, eikä tilaa jää taiteelle tai ilmaisunvapaudelle, mikä johtaa kahtiajakautumiseen elokuvankentällä. Toisaalta tekijöiden turhautuminen näkyy elokuvissa, jotka eivät kompromisseiltaan loukkaa ketään tai sitten he hakevat tietoisesti suurinta shokkiarvoa, mikä ei välttämättä toimi elokuvan etujen mukaisesti. Tätä suuntausta Levinson pyrkii elokuvassaan kritisoimaan, mutta kenties hänen terävin särmänsä on jäänyt viime vuosituhannelle, sillä hyvistä lähtökohdista huolimatta hän ei saa aikaan kuin muutaman onnistuneen iskun.

Jos What Just Happened olisi keskittynyt jo valmiiksi korostetussa asemassa olevaan pohdintaa elokuvan tekijöiden todellisesta vallasta, olisi se pystynyt syventämään kritiikkiään ja voinut jopa toimia. Jakautuminen liian moneen osaan jättää nyt kaikki tarinat pinnallisiksi. Perhe-elämän ongelmat vievät tarinaa eri suuntaan, eivätkä oikeastaan tarjoa haluttua syvyyttä Benin hahmolle. Nykyisessä kokonaisuudessa elokuva turvautuu samanlaiseen hampaattomaan kompromissiin, jota se juuri pyrkii arvostelemaan.