The Bay kotikatsomo

Kauhuelokuva, joka ei pelota, mutta pistää ajattelemaan? The Bay toimii hiukan yllättävänäkin jatkona ohjaajan penkillä istuvan Oscar-voittaja Barry Levinsonin epätasaiselle uralle.

Elokuva ratsastaa Tappajahaista tutulla premissillä: meressä piilee vaara, mutta paikallisen rantakaupungin uppiniskainen pormestari kieltäytyy sulkemasta uimarantoja. On fourth-of-july ja turistikausi kirjaimellisesti kuumimmillaan. Kaupungilla ei ole varaa menettää moista rahanlähdettä, mikä odotetusti kostautuu.

Elokuvahirviön asemaa toimittavat mutanttimerisiirat. Nämä äyriäiset ovat päässeet ihmislihan makuun uiskenneltuaan vedessä, johon on laskettu steroideilla kyllästettyjen broilerien sontaa. Luit oikein. Ohimennen mainitaan myös, että lähistöllä on muutamia vuosia aiemmin sattunut ydinreaktorivuoto, josta ei tietenkään ole aiemmin tiedotettu kansalle, koska asiasta tietävän viranomaisen toimenkuvaan ei kuulu veden säteilyarvojen seuraaminen.

Joka tapauksessa nämä radioaktiivista steroidikanansontaa syöneet siirat hankkiutuvat ihmisten sisuskaluihin, joissa ne kasvavat kahdeksassa tunnissa isoiksi niveljalkaisiksi. Ne alkavat syödä sisäelimiä, mikä johtaa niiden kantajan vääjäämättömään kuolemaan. Uhkatekijä on kiistatta omaperäinen, vaikkei merisiiroista olekaan säikyttelemään.

Tyyliltään The Bay mukailee The Blair Witch Projectin ja Paranormal Activityn popularisoimaa found footage -genreä. Merkittävä ero on kuitenkin siinä, että elokuvan materiaali on peräisin useista lähteistä, eikä yhdestä korpeen pudonneesta kamerasta. Näin kokonaiskuvasta tulee kattavampi.

Mukana on muun muassa kepeitä verkkouutisia suoltavan kesätoimittajan ja hänen kuvaajansa keräämää videomateriaalia, teinitytön FaceTime-puheluita ja poliisiautotallennetta. Kuvanlaatu vaihtelee merkittävästi, ja joidenkin valvontakameroiden kuva vaikuttaa jopa epäuskottavan terävältä. No, ehkä ne on vasta uusittu.

Positiivisena nuottina pitää mainita elokuvan vihreä sanoma. Valitettavan harvat kauhuelokuvat haluavat oikeasti sanoa jotain yhteiskunnastamme ja siinä joukossa The Bay on virkistävä poikkeus. Pinnan alla muhii oikeita ongelmia, jotka ainoastaan eskaloituvat fiktion keinoin.

Pohjimmiltaan The Bay on eko-kauhua puhtaimmillaan. Se käsittelee ympäristön laiminlyömistä taloudellisen edun nimissä. Tätä vihervasemmistolaista ympäristösanomaa taotaan katsojan päähän toistuvasti alleviivaten. Viihdearvoa se ei lisää, mutta elokuvan pisteitä kylläkin.

Tästä huolimatta draaman kaari tuntuu unohtuneen tyylin ja teemojen myllerryksessä tyystin. Ihmisiä kuolee, mutta heistä ei oikein jaksa välittää, sillä dokumentaarinen tyyli vieraannuttaa hahmoista liiankin tehokkaasti.

Kuten sanottu, potentiaalia löytyisi, mutta loppujen lopuksi The Bay ei onnistu edes kauhuelokuvien perimmäisessä tarkoituksessa, eli katsojan pelottamisessa.

Se tuskin oli edes tekijöiden tarkoitus.