Code 46 kotikatsomo

Code 46 on erilainen tieteiselokuva. Se sijoittuu tulevaisuuteen, mutta poikkeaa tavanomaisista scifi-elokuvista uskottavuudellaan. Ohjaaja Michael Winterbottom on luonut tulevaisuuden, joka ei ainoastaan tunnu aidolta ja mahdolliselta, vaan jopa todennäköiseltä. Ja silti pelottavalta.

Tulevaisuuden maailma on kulttuurien sekoittumisesta huolimatta epätasa-arvoistunut entisestään. Osa ihmisistä on niitä onnekkaita, jotka asuvat kaupungeissa ja nauttivat tarjolla olevista palveluista sekä turvallisuuden tunteesta. Isoveljen valvonnassa ei hyväosaisilla ole hätää. Sen sijaan niillä, jotka asuvat al fuera – ulkopuolella – eivät asiat ole aivan niin hyvin. Köyhyys on vangitsevaa, sillä sisäpiirin joukkoon on vaikea nousta, kun valtio säätelee lähes kaikkeen tarvittavia lupia. Geneettiset tunnistimet kategorisoivat kansalaiset tiukasti kahtia.

Käsikirjoittaja Frank Cottrell Boyce on sijoittanut klassisen rakkaustarinan tulevaisuuden maisemiin. Kloonauksesta, empatiaviruksista ja sormenjälkitunnistimista huolimatta on rakkaus yhä yksi suurista tunteista ja rakkauden esteet yhtä raastavia kuin ennenkin. Rakkauden riepoteltavaksi joutuu nyt Tim Robbinsin esittämä William Geld sekä Samantha Mortonin loistavasti tulkitsema Maria Gonzales. William jäljittää työkseen väärennettyjä papelleja, eräänlaisia passeja, joita ilman matkustaminen on mahdotonta. Lyhyellä työmatkalla Shangaihin hän tahtomattaan ihastuu Mariaan, vaikka tietää tämän olevan syyllinen papellien salakuljetukseen. Koodi 46:n säätelemässä maailmassa tämän parin onni ei valitettavasti kuitenkaan ole sallittua. Lo siento

Code 46 ei ole suuren budjetin tieteisfantasia. Futuristiset kuvauspaikat on löydetty tämänhetkisestä maailmasta: Shangaista, Dubaista ja Intiasta. Tulevaisuuden kaupunkikuva ei siis ole täynnä kummallista arkkitehtuuria ja lentäviä autoja, vaan uudet rakenteet sekoittuvat vanhempaan samaan tapaan kuin nykymaailmassakin. Ilman lavasteita ja tehosteita on saatu aikaiseksi inhimillinen, todentuntuinen tulevaisuus, joka ei ole metallin ja lasin kylmentämää. Winterbottomin visuaalisesti herkkä kuvaus antaakin karun kauniin kuvan tulevaisuudesta. Hetkittäin se tuntuu jopa idealisoivalta, vaikka raju sisältö kertoo muuta.

Vuoden 2005 fantasiaelokuvien Méliès d’Or -pääpalkinnon voittanut Code 46 on niitä elokuvia, jotka eivät aivan heti jätä rauhaan. Ikään kuin provosoidakseen elokuva käsittelee asioita, joiden eettisiä perusteita ei edes yritetä selittää. Geeniteknologiaa ja kloonausta pidetään annettuna, raskauden keskeytystä välttämättömyytenä ja uskottomuutta arkipäiväisenä. Elokuva pakottaa ajattelemaan.

Ajatustyötä vaaditaan myös juonen kulkua seuratessa. Vaikka draaman peruselementit ovat tuttuja, paljastetaan tulevaisuuden reunaehtoja vähä vähältä, kuin totuutta pantaten. Hienovaraisena kerrontana näyttäytyvä luottamus katsojan älyyn tuntuukin ihanan raikkaalta keskellä ylitsevuotavan selittelyn ja aukikertomisen valtavirtaa.