Vaimoni on noita kotikatsomo

Legendaariseen Sol Sacksin sarjaan Vaimoni on noita perustuva elokuva kuulostaa lähtökohtaisesti raiskaukselta. Rakastettu amerikkalainen sitcom naapuritalon noidasta on nähty Suomenkin televisiossa moneen otteeseen, ja faneja riittää. Sarja sai mustavalkoisen ensi-iltansa 1964, ja sitä on tehty välillä väriin siirtyen kaiken kaikkiaan kahdeksan tuotantokautta.

Viehättävä Elisabeth Montgomery loisti aikanaan sarjan päähenkilönä, Samanthana, ja tämän sekopäisen rakastettavana aviomiehenä toilaili Dick York Lumoavalla tavalla amerikkalaisen ydinperheen unelman ja valloittavan taikuuden yhdistävän sarjan uudelleen käyttö elokuvassa nostaakin vannoutuneet fanijoukot takajaloilleen.

Vaimoni on noita -elokuva onnistuu kuitenkin sulattamaan skeptikon sydämen. Dvd käynnistyy hyvittelevästi vanhan sarjan tunnusmusiikilla, ja lisämateriaaleissakin sarja nostetaan idolin asemaan. Elokuva itsessään tuntuu suorastaan kunnianosoitukselta vanhalle sarjalle, jota kehutaan useaan otteeseen eri juonenkäänteissä. Alkuperäisen sarjan ideaa ei myöskään ole käännetty suoraan elokuvaksi, vaan pikemminkin sarja on sitä itseään häpäisemättä sisällytetty uuteen kokonaisuuteen.

Alkuperäisestä Vaimoni on noita -sarjasta saatu inspiraatio näkyy elokuvassa kahdella tasolla. Yhtäältä elokuva kertoo sarjan uudelleen tekemisestä nykyaikaisen ottein. Toisaalta elokuvassa seurataan alkuperäisen sarjan tapaan noitaa, joka haluaa elää sitä tavallista amerikkalaista unelmaa.

Isabel on kyllästynyt saamaan kaiken eteensä vain sormia napsauttamalla. Velho-isänsä vastustelusta huolimatta hän päättääkin luopua taikuudesta ja elää normaalia elämää, kaikkine siihen liittyvine ongelmineen. Ja ennen muuta, hän haluaa kokea tavallisen rakkauden, joka syntyisi ilman taikajuomia tai loitsuja.

Mainitut kaksi eri tasoa kunnioittavat Vaimoni on noita -sarjaa ja kietoutuvat somasti yhteen, kun Isabel rekrytoidaan taidokkaan nenän heiluttelunsa ansiosta esittämään Samanthaa sarjan uudessa versiossa. Noituudesta luopumassa oleva noita näyttelemässä noitaa on kieltämättä monimutkainen keitos, mutta Nicole Kidman onnistuu tässä roolissa upeasti. Hänen vastaparinsa, Will Ferrell, on kuitenkin vähemmän mielenkiintoinen ja tuntuu epäonnistuvan jopa epäonnistuneen näyttelijän roolissaan. Piristysruiskeena on kuitenkin aina charmantti Michael Caine Isabelin isän roolissa sekä Shirley MacLaine karrikoimassa tv-sarjan velhotar-äitiä.

Loistavista lähtöasetelmistaan ja osittain onnistuneista näyttelijävalinnoistaan huolimatta Vaimoni on noita ei kanna kovin pitkälle. Vanhaan sarjaan liittyvä nostalgia saa elokuvaan eloa, mutta se ei vielä yksistään riitä. Alun nokkelien juonenkäänteiden jälkeen tarina lässähtää ennalta arvattavaksi romanttiseksi komediaksi, eikä ohjaaja Nora Ephron onnistu säilyttämään elokuvan taikaa puoltaväliä pidemmälle. Uneton Seattlessa (1993) säilyttää siis paikkansa ohjaajan uran merkkipaaluna.