Snatch - hävyttömät valkokangas

Guy "Madonnan toisen lapsen isä" Ritchie jatkaa samoilla väkivaltakomedian alueilla missä aikaisempi Puuta, heinää ja muutama vesiperä liikkui. Tyyli on kohtuullisen omaperäinen ja myyvä: Trainspotting-kerrontaan on lyöty tarantinolaisia tarinalinjoja. Snatchissa on lukuisa joukko pahoja gangstereita, pikkuhuijareita, ryöstöjä, juonia, isoja aseita ja nyrkkitappeluita. Jopa siinä määrin, että saa pelätä, miten kaikki langat saadaan solmittua yhteen. Ohjaaja/käsikirjoittaja Ritchie suoriutuu kuitenkin aika hyvin ja loppuun päästään kunnialla.

Varsinaista päähenkilöä Snatchista on vaikea löytää. Mainostajat haluaisivat varmasti nostaa esiin Brad Pittin, mutta hän on pumpattuine lihaksineen vain muutaman nyrkkeilykohtauksen somistus. Kertojanäänenä on laittomien nyrkkeilyotteluiden promoottori Turkish (Jason Statham), joka joutuu velkaan konnapäällikkö Brick Topille (Alan Ford). Iso timantti on ryöstön jälkeen kateissa myös varkailta, joten Avi-setä lähtee Amerikoista Englantiin kiveä etsimään. Avia avittaa Luotihammas-Tony (Vinnie Jones). Timanttia havittelee muiden muassa myös venäläinen gangsteri Boris (Rade Serbedzija). Hassuja nimiä ja juonenkäänteitä riittää.

Visuaalisesti ja äänellisesti Snatch poikkeaa edukseen. Kuvaus ja leikkaus toimii: hauskat kikat kuten nopeutukset, hidastukset ja pysäytyskuvat kiinnittävät huomiota. Ääniraidalle valittu Tarantinon perinteiden mukaisesti laadukasta pop-musiikkia, jonka takia olisi melkein voinut neljännenkin naaman antaa.

Arveluttavaa on, että veijarikomediassa viljellään tunnotonta väkivaltaa näinkin paljon. Ihmisiä ammutaan yhtä suurin mielenliikutuksin kuin käytäisiin kioskilta lehti ostamassa. Ja samalla puhutaan ja käyttäydytään hauskasti. Ikäraja ei saisi ainakaan alempi olla.

Snatch on varsinainen äijäelokuva. Henkilölegioonassa on nuorempia pikkurikollisia ja iso joukko vanhoja "mulle ei ryppyillä" -päälliköitä. Liikaakin. Tuntuu, että joistakin tyypeistä olisi riittänyt muutama versio vähemmän. Erilliset juonet vaikeuttavat seuraamista, mutta toisaalta kietoutuvat toisiinsa mukavasti.