Monkey Man valkokangas

Intian alamaailmojen taisteluringeissä ihmisapinaksi pukeutuva kamppailija lähtee kostoretkelle yhteiskunnan valtaapitävien korruptiota vastaan. Näistä lähtökohdista ponnistava Monkey Man on näyttelijänä tunnetun Dev Patelin ohjaama toimintatrilleri, jossa on vaikutteita John Wick -maailmasta ja aasialaisista taistelulajielokuvista.

Elokuvan alku vie katsojansa kamppailutoimintaelokuvien ytimeen – taistelurinkien hien tuoksuiseen ja veren makuiseen maailmaan, mikä vastaa elokuvan ennakkomarkkinointia äärimmäisen väkivallan esittäjänä. Myönnettäköön, että vaikka olen esimerkiksi kauhun ystävä, pitkäkestoiset ja brutaalin väkivaltaiset kamppailu- ja toimintakohtaukset eivät jaksa viehättää minua. Lähdinkin katsomaan Monkey Mania oletuksella, että kadun päätöstäni viimeistään vartin kohdalla.

Yllätykseni olikin suuri, kun löysin elokuvasta kiinnostavia kerrostumia. Edelleen keskivaiheilla oleva polveileva toimintajakso on turhan puuduttava ja pitkitetty. Loppupuolen vastaava rykäys muistuttaa puolestaan liiaksi tietokonepelien rakennetta, jossa kohtauksia ketjutetaan aina haastavamman vastustajan logiikalla. Toisinaan puuroutuvan toiminnan rinnalla kuitenkin kasvatetaan tarinaa ja rakennetaan omanlaista fiktiivistä maailmaa.

Kameran kulkiessa päähenkilön mukana väkivallan sävyttämään maailmaan avautuu näkökulmia uskonnollisuuteen, politiikkaan ja rahanahneuteen. Siinä missä yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot tarjoavat vääristyneitä versioita esimerkiksi uskonnon merkityksistä, yksilöiden moraalisista valinnoista rakennetaan pelastusrengasta katsojalle.

Monien toimivien valintojen takia on vaikea muistaa Monkey Manin olevan Dev Patelin ensiohjaus, minkä lisäksi hän näyttelee elokuvan pääosan ja on ollut mukana käsikirjoittamassa ja tuottamassa elokuvaa. Patel tunnetaan rooleistaan elokuvissa Slummien miljonääri (2008), The Best Exotic Marigold Hotel (2011) ja Lion (2016), joista viimeisimmästä hän sai myös Oscar-ehdokkuuden. Monipuolinen näyttelijätausta ja draaman tuntemus lienevät auttaneet rakentamaan toimintagenre-elokuvaan erilaisia ulottuvuuksia.

Monkey Manin visuaalisuus luo omanlaisensa rakkauskirjeen alamaailmasta kertovien elokuvien perinteille. Synkkyys tukee esitettyjä ongelmia korruptiosta, päihteiden käytöstä, väkivallasta ja ihmiskaupasta. Auringonvaloa ei nähdä kuin muutamassa harvassa ja erittäin tarkkaan valitussa kohtauksessa. Muuten elokuvaa sävyttävät takakujien varjoisuus, loistelamput ja teennäisesti kimaltavat diskopallot. Varjot saavat maailman vaipumaan pimeyteen, josta ei ole ulospääsyä.

Visuaalisuuden täydentäessä elokuvan brutaaliutta, äänimaailma ja -suunnittelu tuovat mukaan yllätyksellisyyttä. Kamppailukohtauksia täydentää huolella valittu, genrestä toiseen hypähtelevä musiikki. Lyöntejä, potkuja ja veren lentoa sävyttävät niin iloisesti singahtelevat Bollywood-kappaleet ja diskomusiikki kuin aggressiivinen rap ja raskas metalli. Musiikki lisää tanssillisuutta ja jopa riemukkuutta väkivaltaan tavalla, joka kerta toisensa jälkeen palauttaa mieleen taistelurinkien pitäjän kyyniset ja jopa kyseistä elokuvagenreä ironisesti kommentoivat sanat – saat enemmän rahaa kamppailuista, jos tanssit kuten apina. Musiikin ja väkivallan yhdistämistä voikin tulkita paitsi tarkoitushakuisena viihdyttävyytenä myös tämän viihdemuodon pienimuotoisena kommentointina.

Äänimaailmaa sävyttävät myös erilaiset metalliset äänet. Mukaan valituissa kappaleissa on metallisia äänisävyjä, mistä muistuu mieleen 1980-luvulta alkanut trendi, jossa metallimusiikkia yhdistettiin toiminta- ja väkivaltakohtauksiin. Tässä elokuvassa metalliset sävyt eivät kuitenkaan rajoitu yhteen musiikkityyliin, vaan ne toimivat yhdistävänä tekijänä musiikkivalintojen välillä.

Lisäksi kaikenlainen metallin kilinä ja kolahtelu toimii sekä kohtausten sisällä että niiden välillä tuomassa jatkumoa tapahtumiin. Metalli vasten metallia painottaa materiaalisuutensa kautta kovuutta, lujuutta ja sitkeyttä – elokuvan keskeisiä motiiveja. Samalla metallin käyttö kuvallisesti on toimiva tehokeino: ihmisiä toisistaan erottavat metalliaidat huokuvat yhteiskunnan jakautumista ja metalliset hiotut pinnat tarjoavat heijastumapintaa kalsealle keinotekoiselle valolle.

Monkey Man ei saanut minua kääntymään kamppailuelokuvien ystäväksi, mutta pidän sitä kiinnostavana avauksena Dev Patelin ohjausuralle. Alun perin elokuvaa suunniteltiin Netflixin levittämäksi, mutta kun yhteiskunnallisista kauhuelokuvistaan tunnettu Jordan Peele tutustui teokseen, hän lähti mukaan tuottajaksi, jotta elokuva saisi kunnollisen teatterilevityksen. Jo tämä toimii tunnustuksena sille, että genre-elementeistä tinkimättä elokuva ainakin yrittää sanoa jotain. Elokuva ja sen luoma maailmankuva antaa katsojalleen pohdittavaa, mikä osoittaa kuinka monikerroksinen elokuva pystyy puhuttelemaan katsojia ylitse genrerajojen.