Matka Piemonteen valkokangas

Matka Piemonteen ei tarvitse tai inspiroi kovin laajaa läpikoluamista. Tarina eläkeläisistä tai vähintään sitä ikää lähestyvistä ruotsalaisista Italian maaseudulla on pääasiassa lomamainos. Tarinan työntövoimat, erään päähenkilöistä perimät tilukset ja mafian tavoin käyttäytyvä paikallinen perhe, ovat pieniä häiriötekijöitä romanssin ja hyvän viinin rinnalla. Käänteet matkan varrella ovat saippuatasoa, herkkua niille, jotka eivät mitään niin kovasti halua kuin uskoa ihannekuviin.

Valtavan pitkältä tuntuva alle kaksituntinen sisältää romanttista höttöä ja yliampuvaa joskin hirvittävän tylsää valtapeliä, kaikki toteutettuna ilman pulssia. Oikeassa seurassa tämä voisi olla lähes koominen kokemus, ja suurin ilo pimeässä salissa olikin aika ajoin hymyillä kerronnan kovakouraisuudelle ja yrittää arvata, mikä klisee tulee seuraavaksi toteen. Ehkä juuri tämän vuoksi kokemus on enemmänkin turha kuin tuskallinen. Aika enemmänkin ajelehtii pimeyteen kuin revitään rinnasta.

Kulttuurillisena tekstinä Matka Piemonteen asettuu harvinaisen epämiellyttävään valoon, mitä syvemmin siihen haaskaa ajatuksiaan. Ruotsalaisten kuuluminen Italian maaseudulle, kysymys, jota elokuva käyttää keskeisenä draaman moottorina, on itsessään banaali – totta kai leijonanosa katsojista hyväksyy premissin. Varsinkin kun potentiaalisesti ulkopuolisia karsastavat asenteet sidotaan taloudelliseen opportunismiin ja sitä ilmentämään valikoidaan pääpahis, ei mitään todellista dilemmaa ole.

Paljon juonta keskeisempänä ilmenee subteksti, jossa pohjoismaalaiset ovat kuin ikuisella lomalla paratiisissa. Paikallisia ei käytännössä nähdä työstään erillisinä, ja he jakautuvat joko altruistisiin hurmaajiin tai takaperoisiin konniin, puoltaen toisenlaista argumenttia teoksen sydämessä. Välimeren maat ovat turismin ylikuormittamia, mistä osa paikallisesta väestöstä kärsii. Matka Piemonteen kuitenkin myy fantasiaa, jossa totta kai turisteilla on oikeus tehdä unelmansa todeksi missä vain. Liiketoiminnan tai paikallisen identiteetin yksityiskohdilla ei ole tähän tarinaan lippuja.

Matka Piemonteen saattaa tarjota eläkevuosista akuutisti haaveileville mahdollisuuden unelmoida. Pitää kylläkin olla valmis irtautumaan pitkälle fantasiaan, jos tähän kelkkaan haluaa hypätä. Täytyy olla panoksettoman käyttöviihteen vannoutunut rakastaja ja valmis käyttämään rahaa siihen, mitä tv:stä saisi ilmaiseksi, jos todella antaa tälle turhakkeelle tilaisuuden.