Armageddon valkokangas

Armageddon on kesän ehdoton megaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Elokuva avautuu introlla, jossa Charlton Hestonin äänellä kerrotaan, miten iso asteroidi pyyhkäisi dinosaurukset maapallolta. Sitten valkokankaalle tulee teksti: "65 Million Years Later." Tämän jälkeen alkaakin sekunnin sadasosan tarkkuudella rytmitetty, kaksi ja puoli tuntia kestävä Hollywood-traileri, jossa suvantohetket ja hurjatempoiset efektitykitykset on parsittu kasaan rautaisella ammattitaidolla.

Eräänä kauniina päivänä maapallo saa tuhoisin seurauksin niskaansa pieniä asteroideja, jotka saavat NASA:n karvat pystyyn. Eikä turhaan, sillä amatööriastronomi on havainnut jotain vieläkin pahempaa - jättimäisen, Teksasin kokoisen asteroidin kiitävän 35 200 kilometriä tunnissa kohti maapalloa. Osuessaan järkäle tuhoaisi tellukselta kaiken elämän, bakteereita myöten. NASA:n johtajalla Dan Trumanilla (Billy Bob Thornton) on vain yksi vaihtoehto: lähettää sukkulamiehistö erikoisryhmän kera tuhoamaan lähestyvä vitsaus. Koska asteroidia ei voida ydinasein tuhota ulkopuolelta, Truman värvää tehtävään maailmankuulun öljyporaajan Harry S. Stamperin (Bruce Willis). Stamper lähtee rämäpäisen porukkansa kanssa asteroidille poraamaan tarpeeksi syvän reiän ydinlatausta varten, jotta asteroidi muuttaisi suuntaansa ennen kuin se iskeytyy maahan. Avaruudessa olosuhteet ovat uskomattoman kovat ja erikoisryhmän niin henkiset kuin fyysisetkin kyvyt joutuvat kovalle koetukselle. Onnistuvatko he tehtävässään pelastaa maapallo...

Kunnon megalomaanista dollaripuppua

"Those asteroids that hit this morning - those were nothing - the size of basketballs and Volkswagens. This new one we’re tracking is the size of Texas, Mr. President. It’s what we call a global killer... the end of mankind. Half the world will be incinerated by the heat blast, the rest will freeze to death in a nuclear winter. Basically the worst part of the Bible."

NASA:n johtaja Dan Truman (Billy Bob Thornton)

Armageddon on armoitettua dollarihömppää suuruudenhulluissa spektaakkelikulisseissaan. Sinänsä vakavasta aiheesta huolimatta on virhe ottaa tämä elokuva tosissaan. Armageddon on täynnä typerää huumoria, siirappista ihmissuhdelöpinää, kömpelöä dialogia, näyttäviä kulisseja, mykistäviä digitaaliefektejä, pauhaavaa ääniraitaa, kliseisiä läheltä piti -tilanteita, stereotyyppisiä henkilöhahmoja, vanhanaikaista maskuliinisuutta ja testosteronilla yliannostettua toimintaa. Juonikuvio on tyystin ennalta-arvattavissa, ja kokonaisuuden kruunaa kaikessa koomisuudessaan lopputekstien ajan kotivideotyyliin kuvattu Harry Stamperin tyttären Gracen (Liv Tyler) ja Harryn nuoren kumppanin A.J. Frostin (Ben Affleck) häät. Armageddon on suurta puppua omalla oikeudellaan, ja mikä parasta, Armageddon ei ole amerikkalaisuuden ylistyslaulu sellaisessa mittakaavassa kuin mitä se olisi voinut olla. Harkitun itseironisella otteellaan Armageddon päihittää esimerkiksi tosikkomaisen ja mauttomaan amerikkasaarnaan sortuvan Deep Impactin mennen tullen.

Armageddon on kolmas elokuva ohjaaja Michael Baylta, joka aiemmin on koetellut katsojien sietokykyä ääni- ja kuvavyörytyksillään toimintapläjäyksissä The Rock (1996) ja Bad Boys (1995). Megaelokuva ei kuitenkaan olisi megaelokuva ilman megatähteä - Bruce Willis heittää roolinsa sellaisella maskuliinisuudella ja amerikkalaisen individualistin itsetietoisilla elkeillä sekä miehekkään hurtilla huumorilla, että John Waynekin olisi ollut kateellinen. Onhan Willis elokuvassa paitsi maailman paras öljyporaaja, myös ihmiskunnan sankari, joka pelastaa maapallon raamatullisessa hyvän ja pahan viimeisessä mittelössä, Harmageddonissa. Tuskin NASA olisi parempaa mainosfilmiä omasta tarpeellisuudestaan voinut enää saada!

Michael Baylle on annettu Armageddonin tekemiseen suuri läjä dollareita, jotka hän on viimeistä kolikkoa myöten myös kuluttanut. Ei mikään ihme, että jenkkilehdet puhuvat hänestä uutena James Cameronina. Eikä liene mikään uutinen myöskään se, että Bay on hankkinut kannuksensa palkittuna mainos- (mm. Nike, Budweiser, Coca-Cola, Reebok) ja musiikkivideoiden (mm. Meatloaf, Tina Turner, Lionel Richie) nikkarina, ja se myös näkyy ja kuuluu. Kieltämättä Bayn lahjakkuus kuvan ja äänen taiteilijana lähentelee suvereeniutta. Sen verran totaalista kuvakerrontaa hänen uusimpansa edustaa.

Likainen tusina vuonna 1998

Jos unohdetaan Armageddonin tehosteet, niin elokuvan ehdoton suola on mainio näyttelijäkaarti (tuottaja Jerry Bruckheimerin elokuvien tavaramerkki) Bruce Willis etunenässä. Eräät rooleista on niin laskelmoidusti kirjoitettu tietyille näyttelijöille, että sitä ei edes kehtaa pitää miinuksena. Oikeastaan Armageddon on 90-luvun lopun versio Robert Aldrichin sota-toimintaklassikosta, Likainen tusina (1967), jossa rähjäinen remuremmi kootaan suorittamaan tärkeää tehtävää, vaikkakin Armageddonissa panokset ovat vielä paljon kovemmat. Willisin esittämän Stamperin työkaverit ovat kaikki omalla tavallaan anarkistisen uhmakkaita, amerikkalaisen työväenluokan yksilön vapauden ruumiillistumia, jotka eivät edes kaikki tunnu tajuavan hallituksen antaman tehtävän merkitystä ja joita ammattisotilaat pitävät "varsinaisena turhana joukkona", kuten eversti Willie Sharp (William Fichtner) ennen sukkulalentoa toteaa: "Talk about the wrong stuff." Lopussa "turha joukko" kuitenkin pelastaa maailman ja itseriittoiset ammattisotilaat saavat ottaa oppia todellisesta sankaruudesta.

Armageddonin dialogi on sekä suvantokohdissa että toiminnan keskellä huvittavan kliseistä Hollywood-sanaston toistoa, joka on syytä ottaa huumorilla (sellaiseksi se lienee tarkoitettukin). Parempi on vain nauttia käsittämättömistä one linereista käsittämättömissä tilanteissa. Esimerkiksi Steve Buscemi "Rockhoundina" ryöstöviljelee aikaisempia roolejaan sellaisella maanisuudella, että välillä olisi tehnyt mieli nousta taputtamaan. Myös Peter Stormare irrottelee mukavasti sukkulakyytiin avaruusasemalta mukaan tulleena venäläisenä kosmonauttina, "Lev Andropovina", jonka omituisuudesta sukkulamiehistöä varoitetaan, koska venäläinen on viettänyt yksin avaruudessa 18 kuukautta. Yksi parhaimmista heitoista lähtee Stormaren värkistä, kun Lev kiroillen yrittää korjata sukkulaa lähtökuntoon: "American components, Russian components. They are all made in Taiwan!"