Häpeän rajojen yli

Dome Karukoski haluaa mennä lähelle ihmistä ja kuljettaa tunteita

Tummien perhosten koti pohjautuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin, joka oli Finlandia-palkintoehdokas 1991. Kirja on käännetty neljälletoista kielelle. Romaanin on käsikirjoittanut elokuvaksi Marko Leino ja Markus Selin häärii tuottajana.

Elokuvan tekeminen oli ohjaaja Dome Karukoskelle raskasta ennakkopaineiden takia. Itsekriittinen mies asetti rimaa liian korkealle.

– Tyttö sinä olet tähti oli menestys. Markus Selin on menestystuottaja ja kirja oli menestys. Nyt jos tämä mokataan, niin se olen minä joka sen mokaa, ajattelin. Mutta nyt voin nukkua yöni hyvin.

Karukoski halusi Tummien perhosten kodin tematiikassa tarttua selviytymistarinaan, häpeästä irtautumiseen.

– Hylkääminen ja syyllistäminen. Ne perustuvat samaan asiaan: lapsi hakee hyväksyntää, eri asiat aiheuttavat epäonnistumisia, josta lapsi syyllistää itseään ja kantaa häpeää. Olen yrittänyt omassa elämässänikin pohtia mistä itse kannan häpeää. Yritän nykyään ylittää häpeän rajoja.

Tunne ja humanismi

Karukoski ei ole halunnut muuttaa ilmaisuaan ja käsittelytapaansa esikoiselokuvaansa Tyttö sinä olet tähti verrattuna. Tunteen kuljettaminen, humaanius ja optimismi ovat miehen mieleen.

– Olen aina lähellä ihmistä ja tunnetta. Käytän tietynlaista kuvakerrontaa. Katsoja pystyy kulkemaan päähenkilön tunteen kautta niin vahvasti, ettei elokuvaa tarvitse hylätä missään vaiheessa.

– Isot asiat ovat aina samanlaisia, en usko että pystyn muulla tavalla ohjaamaan. Haluan tehdä elokuvia kiltillä otteella. Tällaisenkin tarinan voisi tehdä niin, että tunnetta, ahdistusta ja kurjuutta, oksennetaan katsojan päälle. Vaikka tarina olisi traaginen, niin yritän kertoa sen niin, että katsoja pystyisi itkemään ja nauramaan samassa elokuvassa.

Luottamussuhteet

Tunteiden painotus näkyy Karukosken henkilöohjauksessa, johon ohjaaja panostaa paljon. Kuvauspaikalla käytetään erilaisia keinoja näyttelijöiden avautumiseen ja luottamussuhteen synnyttämiseen. Kuvauspaikalla saatetaan puhua vain roolihenkilöiden nimillä.

– Yksi keino on, että ollaan täysin rehellisiä toisillemme. Kerrotaan muille mitä häpeämme ja toisaalta mistä olemme ylpeitä. Harjoittelimme ja improvisoimme paljon ja puhumme tavasta näytellä kameran edessä.

Eräs näyttelijöistä pantiin muun porukan eteen laulamaan tangoa koska hän tunnusti häpeävänsä laulamista.

– Se aiheuttaa kaverissa sellaisen prosessin, että hän uskaltaa olla meidän muiden edessä täysin rehellinen ja näytellä avoimesti.

Riippumatta tyylilajista Karukosken elokuvissa on keskiössä jonkinlainen sosiologinen ongelma. Seuraava elokuva on draamakomedia. Elokuva saa viihdyttää mutta se voi samalla myös parantaa maailmaa.

– Yritän tehdä lajityyppinä eheän komedian. Pyrin, että katsoja nauraa koko elokuvan ajan mutta poistuessaan teatterista alkaa miettiä saako tälle edes nauraa?