Kun viha kohtaa rakkauden

Dome Karukoski syntyi Kyproksella. Neljä ja puolivuotiaana hän puhui kolmea kieltä. Yksikään niistä ei ollut suomi. Edessä oli kuitenkin muutto suomalaiseen pikkukaupunkiin. Passissa lukenut nimi Thomas August George ja heikko kielitaito tiesi ongelmia. Koulussa ikävyydet kärjistyivät. Karukoski oli kahdeksan vuoden ajan koulukiusattu.

Leijonasydämen viesti tiivistyy Karukosken mukaan sen mainoslauseeseen. Rakkaus voittaa vihan. Ohjaaja halusi tehdä elokuvan, joka puhuisi suvaitsevaisuuden puolesta. Tällä hän ei tarkoita tiukasti karsinoitua avoimuutta vaan aitoa omien ennakkoluulojen kohtaamista.

Dome KarukoskiEn haluaisi lokeroida ihmisiä sen perusteella, miltä he näyttävät – oli kyse sitten ihonväristä tai vaatetuksesta. Meidän pitäisi oppia katsomaan ihmistä sydämeen ja sieluun. Ennakkoluuloja käsittelemällä meistä voi jälleen kerran tulla parempi kansa.

Näen itsessäni ennakkoluuloja esimerkiksi romaneja kohtaan. Voin paremmin, kun olen käynyt näitä asioita läpi.

Karukoski teki elokuvan synkeisiin oloihin. Talven lähestyessä valoisat tunnit vähenevät ja perinteinen syysmasennus lisääntyy. Iltapäivälehdistössä kirjoitetaan yt-Suomesta.

Tällaisissa tilanteissa ihminen sortuu usein pimeän puolen tunteisiin. Kannustan lämpimällä elokuvalla vihaamisen sijaan ymmärtämään, halaamaan ja rakastamaan.

Äly pelottaa

Leijonasydän sai alkunsa elokuvateatterissa. Käsikirjoittaja Aleksi Bardyn huomio kiinnittyi kolmen lapsensa kanssa teatteriin tulleeseen mieheen, jonka olemus ja pukeutuminen herättivät Bardyn epäluulot. Elokuvan loputtua ja valojen kirkastuttua mies osoittautui lempeäksi jättiläiseksi. Hänestä tuli uusnatsi Tepon (Peter Franzén) esikuva.

Puoli vuotta ennen kuvausten alkamista Dome Karukoskeen otti yhteyttä entinen uusnatsi, jonka kanssa ohjaaja kävi useamman kerran syömässä. Hänen tarinassaan oli paljon samoja piirteitä kuin käsikirjoituksessa.

Dome KarukoskiHän on perheenisä, joka kertoo järkyttävän synkkiä tarinoita. Katseessa on kuitenkin tiettyä leikkisyyttä.

Harjoituksissa näyttelijät sanoivatkin, että jutut ja mies eivät kohtaa. Hän kysyi, että haluatteko, että näytän? Totta kai haluttiin. Salamannopeasti hartiat menivät alas, katse muuttui, ja kun hän käveli meitä kohti, kaikki perääntyivät.

Karukoski näkee uusnatsien vihalle muutaman merkittävän syyn. Liikkeen jäsenet tulevat liki järjestään huonoista oloista. Taustalla on niin koulukiusaamista, hyväksikäyttöä kuin pitkän työttömyyden aiheuttamaa katkeruutta.

Pelottavin ryhmä ovat kuitenkin he, joita valta ja fyysinen voima ovat alkaneet kiehtoa. Tällaisissa ihmisissä ei välttämättä ole ollut mitään vikaa 15-vuotiaina. Jos katsotaan vaikka Breivikiä, niin naps ja ideologia vie ihmisen mukanaan.

Nämä tyypit voivat olla pelottavan teräviä. Äly on niin kova, että keskustelemalla heitä ei enää pysty voittamaan.

Väkivallan ymmärtäminen vaati ajattelua

Bob Marley on sanonut, että surullisista asioista pitää tehdä iloisia biisejä. Näin ollen niitä jaksaa joku kuunnellakin. Dome Karukoski noudattaa samaa logiikkaa. Hän listaa käsittelytavoikseen ilon, lämmön ja huumorin. Leijonasydän haastaa nauramaan asioille, joille ei perinteisesti niin sanotusti saa nauraa.

Dome KarukoskiEi auta, jos synkistä asioista synkistellään. Huumori on minulle hirveän tärkeä asia. Haluan, että elokuviani katsoessa saa nauraa.

Leijonasydämessä joutuu pohtimaan, kuinka paljon voi sympata päähenkilöä ennen kuin se muuttuu ihailuksi. Osa prosessia on sitouttaa katsoja vähän tykkäämään näistä tyypeistä ennen kuin hirveys lyödään kasvoille.

Karmeiden tekojen taustojen ymmärtäminen ei ole yksiselitteistä. Karukoski puhuu ymmärtämisen kolmesta tasosta ja käyttää esimerkkinä Keniassa tapahtunutta ostoskeskusmurhenäytelmää.

Ensimmäisen tason ymmärrys teoille kannustaa vihaan. Otetaan yksinkertaisin selitysmalli: ihmiset ovat sekaisin uskonsa vuoksi.

Se on pinnallista.

Karukosken mukaan toisen tason ymmärrystä luullaan usein syvälliseksi. Puhutaan vuosisatojen riidoista. Terrori-iskuja selitetään länsimaiden imperialismilla ja öljysodilla.

Sekin on pinnallista.

Kolmannen tason ymmärrystä on hoksata, että väkivaltaisuuksien taustalla on poliittisia pyrkimyksiä. On ihmisiä, joiden agendaan sopii se, että eri uskomusjärjestelmiä edustavat ryhmät tai valtiot sotivat keskenään.

Sitä on vahvempi, kun ymmärtää todelliset syyt.

Lue myös