Mykkäelokuvan tehnyt Kaurismäki jyrisee:

Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki saapui Turkuun markkinoimaan uutta elokuvaansa Juhaa lähes suoraan Berliinin elokuvafestivaaleilta. Elokuvien julkaisuun liittyvä pakollinen haastattelukiertue oli vasta puolissa välin.

Kaurismäki on tähänastisen uransa aikana tehnyt suuren osan elokuvistaan itse kirjoittamistaan aiheista. Toisena linjana on ollut kuvata kirjallisuuden klassikkoja. Juhani Ahon romaaniin perustuva Juha kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Särkän 50-luvulla tekemän Juhan näkeminen 10-vuotiaana oli aiheuttanut Kaurismäelle riivauksen, josta pääsi pois vain tekemällä oman version. Elokuvaa tehdessään hän oli pyrkinyt välttämään aikaisempien filmatisointien näkemistä, ettei saisi niistä vaikutteita. Hyvin tehtyjen elokuvien uudelleenfilmatisoinneille hän ei lämpene, mutta Ahon tarina melodramaattisuudessaan ei päästänyt otteestaan.

– Tein saman tarinan uudelleen nykyaikaisena versiona. Ja tämä nykyaika on niin surullista… niin eihän siitä mitään komediaa tullut.

Elokuvaa on vaikea sijoittaa ajallisesti mihinkään tiettyyn aikakauteen. Joissain kohtauksissa eletään 50-lukua ja toisissa ollaan 80- tai 90-luvulla. Se, mikä kuitenkin paistaa läpi on tietty Kaurismäelle tuttu menneiden vuosikymmenien ja maaseutuelämän nostalgisointi.

– Sen takia se näkyy kaikissa näissä elokuvissa, kun koko ajan koitan miettiä, että mistä se johtuu. Ehkä siitä, että jotenkin lapsuuden agraarisuomessa oli hauskempaa kuin nykyisin.

Yhteistyöllä ja tinkimättömyydellä

Juha on mykkäelokuva ja sen takia Anssi Tikanmäen musiikki on erittäin keskeisessä asemassa tarinan kuljettamisessa. Kaurismäki ja Tikanmäki olivat jo kolme vuotta sitten sopineet kyseisen elokuvan teosta. Käsikirjoituksen saatuaan Tikanmäki oli jo alkanut säveltää ja lopullinen sävellys valmistui valmiiksi leikatun videoversion avulla. Kaurismäki oli tilannut Tikanmäeltä "sinfonista" musiikkia eikä hänen tarvinnut pyytää kuin muutamaa muutosta. Kaurismäki ehdotti mm. twistiä kohtaukseen, jossa "Marja luuli olevansa moderni" sekä yhden tai kahden instrumentin esittämää musiikkia lopputeksteihin.

– Tikanmäkeen voi luottaa ja se on harvinaista nykysuomessa.

Juha jatkaa Kaurismäen tinkimätöntä linjaa syrjässä elokuvan valtavirroilta. Tämä on Kaurismäen tietoinen valinta. Hän ei tee mitään kassamagneetteja, mutta on kuitenkin saanut mahdollisuuden tehdä sellaisia elokuvia kuin haluaa.

– 99,9 prosenttia ohjaajista keskittyy seksin ja väkivallan näyttämiseen ja ajattelin, että täytyy olla 0,1 prosenttia joka keskittyy siihen, mitä tässä pitäisi yrittää kuvata, ja sen nimi on yksinkertainen elämä.

Totuus kameran ja näyttelijän välissä

Aki Kaurismäki, kuva: Pekka Tolonen (c) 1999.Yksinkertainen elämä kiinnostaa katsojia vähän ja tästä Kaurismäki itsekin laskee leikkiä. Hänen käsittääkseen yleisö, jos sellaisesta ylipäätään voi ollenkaan puhua, koostuu lähinnä keski-ikäisistä rouvashenkilöistä ja toisaalta nuorista, jotka ovat kiinnostuneita "asioista ja elämästä". Suurta massaa eivät Kaurismäen pelkistetyt elokuvat kiinnosta. Tämän vuoksi Kaurismäelle ei myöskään valtavia rahasummia elokuvantekoon myönnetä. Mutta tällaisissa olosuhteissa hän on kuin kotonaan.

– …isoista budjeteista ei voi haaveillakaan, mutta en ole koskaan halunnutkaan isoja budjetteja. En näe mitään syytä sille, miksi heittää rahaa siihen, että tulee viisisatahenkinen ryhmä ja sitten puolet elokuvanteon ajasta menee porukan siirtämiseen paikasta toiseen. Totuus on kuitenkin kameran ja näyttelijän välissä.

Tätä totuutta Kaurismäki on etsinyt samojen tuttujen henkilöiden kanssa jo pitkään. Kuvaaja Timo Salminen on vanha tuttavuus ohjaajan rinnalla ja saman voi sanoa näyttelijäkaartista. Tutut ja luotettavat työkaverit ovat Kaurismäelle itsestäänselvyys.

– No oletko ikinä kuullut lehmipaimenesta, jolla olisi hyvä lehmä ja joka hätistäisi sen mettään ja lähtisi etsimään uutta.

Pääosanäyttelijä Kari Väänäselle ei kuitenkaan tässä produktiossa löytynyt osaa. Oli vain kolme roolia jaettavissa eikä "kolmeen mahdu neljää". Näyttelijätyöhön Kaurismäki on ilmeisen tyytyväinen eikä elokuvan mykkyys tuottanut ongelmia. Ei ainakaan Juhan koiran roolissa olleelle Piitulle, joka jatkoi edelleen murheellisen näköisten koirien sarjaa Kaurismäen filmeissä.

– Ne ovat minun omia koiriani. Kai se oli surullisen näköinen, kun se on elänyt kanssani koko elämänsä, ja minä olen sen kätilö.

Keski-Euroopassa on Kaurismäellä vankka kannatus ja se näkyy myös levityskopioiden jakautumisessa. Ranskaan ja Saksaan lähtee kumpaankin 40 kopiota ja Suomessa kiertää 7 kopiota.

– Se on aina sama, kun kertoo oman maan kulttuuristaan, jossa elää, ja yrittää kuvata sitä. Sitten siinä käy aina niin, että se ymmärretään ulkomailla, muttei kotimaassa. Olen täysin hyväksynyt tämän tosiasian.

Tulevat elokuvat tehdään Suomessa

90-luvun alkupuolen I Hired a Contract Killer ja Boheemielämää ulkomailla tehtyinä elokuvina olivat seurausta pakottavasta tarpeesta paeta hetkeksi pois Suomesta "poimimaan puukkoja selästä". Nyt Kaurismäki on ehdottomasti sitä mieltä, että tulevat produktionsa hän tekee Suomessa.

– Olen sitä mieltä syvästi, että jokaisen maan elokuvantekijän pitää tehdä elokuvat siinä maassa, jossa hän on syntynyt ja kasvanut. Silloin tietää yksityiskohdat siitä, miten lehmipaimen paimentaa lehmiä ja miten niitä kuskataan laitumelta kotiin ja takaisin… plus miten kaupunkikulttuuri menee. Sen takia jokaisen kannattaisi tehdä niitä omassa kotimaassaan. Sen takia olen päätynyt siihen, että jos teen elokuvia lisää vielä, niin kyllä ne Suomessa tehdään.

Tulevista produktioista Kaurismäki on vaitonainen. Sen verran hän paljastaa, että työn alla on värillinen Suomesta kertova puhe-elokuva. Balzacin tai Maupassantin romaaneja hän on myös harkinnut filmaavansa, joskus tulevaisuudessa. Näiden käsikirjoitusten reseptinä tulee olemaan sama kuin aiemminkin: "Pura turha pois ja pelkistä ja sitten se on valmis." Kiirettä Kaurismäellä ei elokuvien tekemisen kanssa ole kuten joillain nuoremmilla ohjaajilla. Hän jatkaa tasaisen vääjäämättä kulkuaan vastavirtaan.

– Ollessani 4-vuotias päätin, että minua ei pahemmin komentele kukaan, äitee vähän antoi korville, mutta siinä kaikki.

Lue myös