Työläisnaisen tie itsenäiseen elämään

Iiris (Kati Outinen) työskentelee tulitikkutehtaalla, asuu painostavien vanhempiensa luona ja lukee rakkausromaaneja. Yhden illan juttu nostattaa toiveita kaivatun rakkauden löytymisestä, mutta välinpitämätön Aarne (Vesa Vierikko) ei olekaan kiinnostunut vakavammasta suhteesta. Hän haluaa painaa koko jutun villaisella, satuttaen arkaa Iiristä pahemman kerran.

Muutaman juonenkäänteen jälkeen liukuhihnatyöläinen päättää kostaa kokemansa vääryydet. Kuten muissa Aki Kaurismäen elokuvissa, tässäkään ei ole ylettömästi juonta paljastettavaksi.

Tulitikkutehtaan tyttöTulitikkutehtaan tyttö on eittämättä yksi Kaurismäen parhaimmista elokuvista. Se on yhteiskunnallisilla teemoilla höystetty tragedia, jossa työläisnainen rakastuu valkokauluksiseen mieheen. Tässä mielessä tarina muistuttaa Laitakaupungin valoja, joka kuuluu Kaurismäen 2000-luvun tuotantoon.

Kuten Laitakaupungin valoissa, myös tässä tarinassa päähenkilön alistuminen on kuvattu musertavasti. Erona on kuitenkin se, että siinä missä vartijana työskentelevä Koistinen alistui valkokaulusten tahtoon, tulitikkutehtaan tyttö taistelee vastaan.

Kaurismäki on aina sympatisoinut niin sanottuja perusduunareita, joiden elämää kuljettavat arkiset rutiinit. Päähenkilöt unelmoivat paremmasta huomisesta, joka vapauttaisi heidät arjen rutiineista tai toisi edes hivenen lohtua niiden keskelle. Heidän haaveensa toteutuvat harvoin sellaisina, kuin he ovat itse unelmoineet, mutta tietyllä tasolla myös Tulitikkutehtaan tytön synkkä loppu elättelee toiveita vapaudesta.

Tulitikkutehtaan tyttöElokuvan kolmas näytös, jossa Iiris saa vihdoin tarpeekseen dominoivista vanhemmistaan ja välinpitämättömästä rakkaudenkohteestaan, on feministinen kuvaus naisesta, joka taistelee tiensä itsenäiseen elämään. Kaikkea ei tarvitse sietää.

Kati Outinen tekee elokuvan pääosassa elämänsä roolityön. Hän on äärimmäisen vakuuttava naiivin nuoren naisen roolissa, ja hoitaa hahmokehityksen vakuuttavalla itsevarmuudella jollaista suomalaisissa elokuvissa harvoin näkee.

Äärimmäisen vähäinen dialogi nostaa näyttelijäntyön ja kuvakerronnan merkitystä, jotta katsojat ymmärtäisivät tapahtumia. Tulitikkutehtaan tytössä Kaurismäki osoittaa hallitsevansa niukkojen kerrontaelementtien käytön täydellisesti.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4,5 / 6 henkilöä