Item: The Hills Have Eyes &amp; The Hills Have Eyes 2
Rating: 4
Author: Tero Karppi

Miksi Bobby pelkää autiomaata?

Varttuneempi yleisö tunnistanee ohjaaja Wes Cravenin nimen Painajainen Elm Streetiltä -elokuvan takaa. Tämän teinikauhuelokuvan ikimuistoinen luomus oli raitapaitainen räyhänhenki Freddy Krueger, joka penetroitui röyhkeästi teinien uniin tekemään tuhojaan. Näinä päivinä Craven tunnettaneen kuitenkin parhaiten Scream-elokuvistaan. Screamissa Craven käsitteli onnistuneen parodisella otteella teinikauhuelokuvien lajityyppiä, jota hän itse oli luomassa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Kyytiä saivat erilaiset konventiot aina seksin vaaroista yllättäviin murhaajiin.

Vaikka tietyllä tapaa Scream olikin genrensä joutsenlaulu, se nostatti uuden teinikauhubuumin, jonka valitettavaa seurausta ovat lukuisat keskinkertaiset kauhuirrottelut mukaan luettuna esimerkiksi suositut Tiedän mitä teit viime kesänä -elokuvat. Wes Craven Collectionin alla julkaistut Hills Have Eyes -elokuvat tarjoavat nyt katsojalle mahdollisuuden palata teinikauhuelokuvien aikaisempaan aaltoon.

The Hills Have Eyes (Suomessa tunnettu myös nimellä Yön silmät) on valitettavasti melkein suora muunnelma kolme vuotta aiemmin ilmestyneestä Tobe Hooperin mestariteoksesta Texasin moottorisahamurhaaja (1974). Tässä vertailussa Hills Have Eyes jää joka tasolla toiseksi. Siinä missä Hooper oli taitava visualisti ja Texasin moottorisahamurhaaja hieno, joskin ahdistava, taide-elokuva, on Craven vain tavallinen elokuvatyöläinen ja Hills Have Eyes vain tavallinen viihde-elokuva. Craven hoitaa kyllä hommansa, mutta mitään mieleenpainuvaa tai elämyksellistä Hills Have Eyes jatko-osineen tuskin tarjoaa.

Ensimmäisen osan alkuasetelmat ovat monelle kesälomalaiselle tutut. Vanhempien ja lasten kera päätetään suunnata yhdessä rentouttavalle lomalle, mutta kaikki ei suju aivan suunnitelmien mukaan. Tavallisen perheen lähtiessä asuntovaunun kanssa yhteiselle matkalle autiomaahan keskelle ei-mitään, seurauksena on vähintäänkin kohtuullinen määrä itkua ja hammastenkiristystä. Vaikka tässä olisikin jo riittävästi aineksia useammalle kauhuelokuvalle, heittää kauhumaakari Wes Craven matkalaisia vainoamaan vielä Perkeleen äpärälapsen perheineen. Tästä reseptistä syntyy sitten grillatun ihmislihan ja tuoreen veren tuoksuinen jonkinlaista kulttistatustakin nauttiva kauhusoppa.

Hills Have Eyes -nimi viittaa kannibaaliperheeseen, joka tarkkailee kukkuloilta ruoakseen valitsemansa amerikkalaisperhettä, joka on onnistuneesti hajottanut autonsa keskelle autiomaata. Valitettavasti tästä tirkistelyteemasta ei irroteta sen kummemmin visuaalisia nautintoja kuin muitakaan elokuvataiteen perinteeseen ja teoretisointiin usein liitettyjä pohdintoja, vaan painopiste siirretään toimintaan. Cravenin autiomaassa kuva-liikettä määrittävätkin verissä päin juoksevat ihmiset, susikoiraroit ja muut toimintafiguurit.

Ensimmäinen Hills Have Eyes on jokseenkin viihdyttävää katsottavaa verrattuna moniin uudempiin räpellyksiin ja varsinkin loppukohtaus on hupaisuudessaan onnistunut. Halpabudjetilla tehdyn elokuvan ulkoasu on mukavan vanhanaikainen. Yllättäen jatko-osa on paikoitellen jopa ensimmäistä toimivampi.

Hills Have Eyes 2:n maantie on yhtä kuuma ja petollinen. Tällä kertaa sivilisaation ja barbarian rajankäyntiä joutuu tutkailemaan joukko moottoripyöräilyä harrastavia nuoria ystävyksiä. Autiomaa tarjoaa jälleen ympäristön, jossa ihminen riisutaan yksilöivistä piirteistään ja alkaa taistelu eloonjäämisen puolesta. Oman mausteensa antavat sokea nainen sekä ensimmäisen osan selviytyjät, jotka elävät yhä oman päänsisäisen autiomaansa traumoissa. Ensimmäisen osan parhaita paloja käydään läpi flashbackien muodossa, joita saavat niin ihmiset kuin eläimetkin! Muisti ei tee ihmisestä inhimillistä vaan koira asettuu autiomaassa samalle viivalle ihmisen kanssa.

Koska Hills Have Eyes -elokuvien väitetään perustuvan löyhästi tositapahtumiin, lienee syytä miettiä, mitä kesälomamatkaa suunnitteleva voi niistä oppia. Ainakin sen, että teknologian kanssa symbioottisessa suhteessa elävän ihmisen ei ole enää syytä poistua koneistetun sivilisaationsa ulkopuolelle kohti luontoa vieville tuntemattomille sivuteille, sillä Hills Have Eyes -elokuvien mukaan nykyihmisellä on jäljellä ainoastaan yksi mahdollinen tapa palata takaisin luontoon: "maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."