Äks kaks ja elo rauhaisaks

Lahjakkuutensa osoittaneen Bryan Singerin siirtyminen Marvel-filmatisoinnin peräsimeen oli ohjaajalupaukselta yllättävä veto. Singer ei ole kuitenkaan ainoa nimiohjaaja, joka on lähtenyt elävöittämään sarjakuvasankareita. Jotain paperinohuissa tarinoissa ja niiden hahmoissa on siis oltava tai sitten palkkashekkien desimaalipilkut ovat niin railakkaan oikealla, että taiteellisten ambitioiden vetäminen vessasta alas tuntuu elokuvantekijöistä jo suorastaan helpottavalta. Useimmat selluloidilla vilistäneet kalsarikeisarit ovat osoittautuneet likilaskuisiksi ja jäänet jopa hämmästyttävän kauas kaksiulotteisista paperioriginaaleistaan. Pinnallisten viihdehuttujen kritisoiminen silkkana rahastuksena onkin ollut ymmärrettävää.

© 2003 Twentieth Century FoxEnsimmäisen X-Menin tummat vivahteet ja henkilöhahmoihin panostaminen esti Singerin tekelettä harhautumasta pahimpaan hetteikköön. Tusinamaakareita näkemyksellisemmät tekijät saanevat naiiveihinkin tarinoihin edes hitusen syvyyttä luotaamalla hahmojen sielunmaisemaa. Tämän todisti mielestäni Ang Leen kädenjälki Hulkissakin. Tosin mestarillisista teoksista ollaan yhä monta harppausta ja heilautusta perässä.

© 2003 Twentieth Century FoxX2 jatkaa suoraan sen enempiä selittelemättä ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Hahmoista alkaa löytyä yhä enemmän särmää ja persoonallisuudet nousevat esille. Tummat sävyt ovat kerronnassa vankasti läsnä ja toimintaa ei ole paisutettu yhtä hölmön suureelliseksi kuin ensi tekeleessä saati muissa kerrastokuvaelmissa. Scifin eräs päämissio on saralla kuin saralla ollut erilaisuuden ymmärtämisen kunnioitus ja sen hyväksymisen julistus. Hyvyyden ideologiaan uskominen ei aina tule päällimmäisenä mieleen populaarin toiminnan tuiskeessa. X2 pysähtyy kuitenkin kerran jos toisenkin pohtimaan asiaa melkeinpä rautalangasta vääntäen. Toisaalta, kuinka sanomansa suhteen uskottavina ja eläytymisen kannalta samastuttavina yliluonnollisia voimia omaavia mutantteja voi pitää?

Apinoiden planeetan lanseeraama viisaus "Can’t we all just get along?" elää vahvana myös X-Menissä ja vaikka ihmisten ja mutanttien yhteiselo rauhoittuu, niin vielä pitää saada Magnetokin järkiinsä - viimeistään muutaman vuoden kuluttua.

Tyylikkäästi ja taidolla toteutettu viihde kestää katsomisen, eikä dvd-painoksen laatukaan moitteita liiemmin synnytä. Lisämateriaali on tosin melko tyhjänpäiväistä. Poistetut kohtauksetkin ovat elokuvan kannalta lähinnä mitäänsanomattomia.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 4 henkilöä



Lue myös