The Boys Are Back kotikatsomo

Australiasta ja Uudesta-Seelannista tuli paljon kiinnostavia elokuvia 1990-luvulla. Yksi hienoimmista oli Scott Hicksin ohjaama Loisto (1996), joka kertoi pianisti David Helfgottin tositapahtumiin perustuvan tarinan. Vaativan isänsä henkisesti haurastuttamaa Helfgottia näytellyt Geoffrey Rush sai roolistaan Oscarin, ensimmäisenä australialaisena näyttelijänä.

Ylistetyn Loiston jälkeen Scott Hicks on keskittynyt viininviljelyyn ja valokuvaukseen ja ohjannut vain muutaman elokuvan ulkomailla. Hicksin kotikulmilla Adelaidessa kuvattu The Boys Are Back (2009) osoittaa ohjaajan olevan parhaimmillaan omalla mantereellaan.

Simon Carrin omaelämäkerralliseen kirjaan perustuva elokuva kertoo urheilutoimittaja Joesta (Clive Owen), joka on muuttanut elämänsä rakkauden perässä Iso-Britanniasta Australiaan. Kun Katy-vaimo (Laura Fraser) yllättäen kuolee nopeasti levinneeseen syöpään, Joe jää pariskunnan pienen Artie-pojan (ilmiömäinen Nicholas McAnulty) yksinhuoltajaksi.

Edellisestä liitostaan Joella on teini-ikäinen poika Harry (George McKay), joka asuu äitinsä kanssa Britanniassa ja käy koulua sisäoppilaitoksessa. Harry tulee lomalle Australiaan, ja Joe kohtaa arjen haasteet: hänen on yritettävä samanaikaisesti hoivata oikuttelevaa kuopustaan, tutustua varautuneeseen esikoiseensa sekä pitää kiinni matkustelua edellyttävästä työpaikastaan.

Elokuva pyrkii näyttämään, että mieskin voi onnistua kasvatustehtävässä vaikka hoitaisi homman omalla tyylillään. Joe ja hänen poikansa asuvat melkoisen kaaoksen keskellä, ja lähipiirin naiset paheksuvat leskimiehen puutteellista huushollausta ja vapaata kasvatusta. Onneksi tarina sallii Joen kehittyä omilla ehdoillaan, eikä tuo taloon naispuolista kodinhengetärtä palauttamaan järjestystä. Sen sijaan kuollut Katy ilmestyy lempeän tietäväisenä jakelemaan neuvojaan aina kun Joella on vaikeuksia suruaan oireilevan Artien kanssa, mikä tuntuu hieman tarpeettomalta kikkailulta.

Lämminsävyisen elokuvan on kuvannut Greig Fraser, joka vastasi myös Jane Campionin Yön kirkas tähti -elokuvan (2009) kuvauksesta. Juuri kuvaus ja kuvien kekseliäs sommittelu sekä loistavat lapsinäyttelijät nostavat elokuvan useimpien amerikkalaisten perhedraamojen yläpuolelle. Islantilainen Sigur Rós ja Dire Straitsissakin soittanut kitaristi ja elokuvasäveltäjä Hal Lindes viimeistelevät tunnelman haikean kauniilla kappaleillaan.

The Boys Are Back olisi erinomainen elokuva, jos tarina olisi hivenen kulmikkaampi ja omaperäisempi. Hicks ja lähinnä televisiolle käsikirjoittanut Allan Cubitt sortuvat kuitenkin muutamiin kliseisiin, jotka heikentävät kokonaisuutta. Silmiinpistävimpiä näistä ovat syöpäkuoleman kaunisteleminen ja vainajan idealisointi.