Solomon Kane kotikatsomo

Yhdysvaltalainen kirjailija Robert E. Howard (1906–1936) tunnetaan parhaiten Conan-tarinoistaan, mutta Howard oli hyvin tuottelias ja laaja-alainen kirjoittaja, jolla oli paljon muitakin henkilöhahmoja. Yksi kiinnostavimmista ja omaperäisimmistä on vajaassa kymmenessä novellissa seikkaillut Solomon Kane, 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa vaikuttanut synkeä puritaani ja uskonkiihkoilija.

Howard hahmotteli Kanen jo varsin nuorena ja onnistui lataamaan tarinoihin sekä aikakauden henkeä että synkän tummasävyisiä tunnelmia. Jäyhä miekkamies ja uskonsoturi Kane taisteli Herran nimessä ja pahuutta vastaan niin Euroopassa kuin Afrikassakin. Siinä missä esimerkiksi Conan oli naisiin menevä varas ja kuumaverinen palkkasoturi, Kanen persoona oli jäyhempi ja suorastaan pakkomielteisen tinkimätön.

Kanen tarinoita ei ole filmatisoitu tätä ennen, vaikka jylhän väkevissä tarinoissa aineksia olisikin. Valitettavasti eurooppalaista tuotantoa oleva Solomon Kane -elokuva ei hyödynnä alkuperäistarinoita kunnolla, vaan sooloilee omalla ”Kane begins”-henkisellä, varsin traditionaalisella hahmon aloitustarinalla.

Omavaltaisuus ei kuitenkaan täysin vesitä elokuvaa, sillä pääosin teoksen tummanpuhuvat maisemat ja hetkittäin jopa Witchfinder Generalista muistuttavat apokalyptisen ankeat maalaismaisemat nummineen ja ruton raiskaamine kylineen antavat elokuvalle ajoittain persoonallisuutta. Myös näyttelijäsuoritukset ovat kohdallaan, varsinkin James Purefoyn päärooli ahdistuneena puritaanina sekä aliarvostetun brittiläisen laatunäyttelijän Pete Postlethwaiten hyvä sivuosa.

Vastapainoksi tietyt osiot kuten alkuintro ja loppukohtaus sortuvat CGI-mäiskintään ja tietokoneella tehtyihin örkkimörkkeihin, jotka kyllästyttävät kliinisyydellään ja videopelimäisyydellään. Vanhan ajan käsintehtyjä luomuksia tulee muutenkin nykypäivän kauhuteemaisissa elokuvissa ikävä, samoin sellaista yliluonnollista kauhua, joka on enemmänkin varjoissa ja katseelta näkymättömissä. Hammer-filmien tunnelmaa olisi kaivattu Solomon Kaneenkin lisää.

Vaikka Solomon Kane ei saavutakaan täyttä potentiaaliaan, teoksessa on silti oma viehätyksensä. Elokuva on selvästikin tarkoitettu hahmon kehitys- ja taustakertomukseksi, ja mikäli mahdolliset jatko-osat perustuisivat oikeasti Howardin tarinoihin, niin Kanen seikkailuista voisi saada tulevaisuudessa irti parempaa jälkeä.

Elokuva tosin menestyi Yhdysvalloissa varsin heikosti, joten saattaa hyvin olla, että Kane oli tällä erää tässä, ja seuraavat Howardin hahmot valkokankailla tulevat olemaan uusiokäsittelyn saava Conan ja kelttiläinen piktisankari Bran Mak Morn, josta Peter Berg on kuuleman mukaan ohjaamassa elokuvaa. Toivoa sopii, että elokuvantekijät keskittyisivät intensiivisiin alkuperäistarinoihin sen sijaan, että vesittäisivät niitä omilla sepustuksillaan.