Mari pistää päät pyörälle

Onhan se hyvä, että komediaa katsoessa naureskelee, vaikka nauruhermojen kutkuttajana ei toimisikaan nokkela dialogi ja hersyvä huumori. Mauttomuuden huipulle rahdattua idioottihuumoriahan ei voi olla nauramatta. On se vaan eri metka juttu, ettei erite- ja vammaishuumori tunnu kokevan minkäänlaista inflaatiota valkokankaan syleilyssä. Tämän hienostuneen huumorivivahteen taitajat, Farrellyn veljekset, jotka tulivat "tunnetuksi" elokuvallaan Nuija ja tosinuija, ovat taas panneet parastaan. Ei voi sanoa, että Sekaisin Marista olisi parempi kuin Nuija ja tosinuija. Ei. Parempi ilmaus lienee, että se on vähemmän huono.

Ted (Ben Stiller) on rautahampainen college-poika, jolle käy onnenkantamoinen, sillä hän saa päättäjäistanssiaisiin seuralaisekseen koulun herkkupalan, Maryn (Cameron Diaz). Homma menee poskelleen, kun tärkeänä iltana Tedillä jää Maryn vanhempien luona pili vetskarin väliin. Tästä traumasta ja Marysta ei Ted pääse yli eikä ympäri vielä vuosiin ja niinpä hän palkkaa brutaalin Pat Healyn (Matt Dillon) jäljittämään Maryn Floridasta. Mutta miten kaikessa oikein käykään, kun kaikki juonikuvioon mukaan mahtuvat miehet ovat sekaisin Marysta.

Hilipatihumppaa

On se roisin komedian rima madaltunut vuosien saatossa sitten Monty Pythonin, Mel Brooksin ja Zuckerin veljesten päivien. Näiden huumorintekijöiden rinnalla Farrellyn veljekset vaikuttavat pelkiltä pilivitsien viljelijöiltä, mitä he todellisuudessa ovatkin. Ovatko katsojat tyhmistyneet vai huumoriveikoilta ideat loppuneet, kun täytyy vääntää naurulankaa korvasta riippuvasta mällilöntistä? Mutta tyhmyyshän tiivistyy joukossa ja pitkästyneenä typeryyskin alkaa naurattaa. Ehkäpä tämä on komedian uusi idea.

Kiitos kaunis siitä, ettei tällä kertaa tarvinnut tuskailla Jim Carreyn mautonta naamailua. Oikeiden näyttelijöiden kankeaminen tällaista hilipatihumppaa kuljettamaan pelasti elokuvasta sen vähän mitä pelastettavissa oli. Vaikka eihän Ben Stilleristä saa koomikkoa edes kankeamalla. Mutta - kyllähän Cameron Diazia ilokseen katselee, joskin kahden tunnin piinapenkissä sekin ilo alkaa vaikuttamaan kovin mitättömältä.

Sekaisin Marista -elokuvaa vaivaa suunnaton ailahtelevaisuus, jolloin kaksi tuntia alkaa tuntua aivan käsittämättömältä kestolta. Välillä huumorin turboruuvia kierretään oikeinkin railakkaasti ja sitten yhtäkkiä lossitetaan vauhti tyystin tainnoksiin. Kun tarina ei höpölöpö-komedioissa toimi, niin turha jahkaaminen vie melkein ällin katsojan päästä. Kourallinen miehiä kuolaamassa yhden naisen perään on jo puhki hinkattu aihio näihin löpinöihin. Mutta pilivitsien ihailijoille on varmasti toiveiden täyttymys päästä hekottelemaan alatasoista runkkuhuumoria. Ovatkohan elokuvan tekijät olleet liikaa sekaisin marista

Arvostelukäytännöt