Hal ja iso rakkaus valkokangas

Hal ja iso rakkaus on Sekaisin Marista -elokuvallaan suosiota niittäneiden Farrellyn veljesten uusin tuotos. Ison rakkauden Hal (Jack Black) on lähes keski-ikäinen hyvin toimeentuleva mies, joka havittelee jatkuvasti itseään puolta metriä pidempiä kaunottaria. Miehen pakkomielle juontaa juurensa lapsuuteen: pastori-isä piti pojalleen kuolinvuoteellaan puheen, jonka sanoma oli, ettei elämässä kannata tyytyä "keskinkertaisiin panoihin". Viimeisellä hengenvedollaan isä teroitti, että pojan pitää Raamatun mukaisesti pyrkiä saamaan mahdollisimman hyvänmuotoisia naisia, jotta pelastuisi.

Isän neuvon noudattaminen ei ole tehnyt Halia onnelliseksi - päinvastoin. Onni muuttuu, kun Hal jumittuu hissiin kuuluisan self-help-gurun kanssa, joka hypnotisoi Halin näkemään naisten sisäisen kauneuden. Tämän jälkeen Hal törmäilee ihmeen kauniisiin naisiin, jotka ovat ihan heikkona häneen, koska he ovat todellisuudessa sisäisesti kauniita, mutta ulkoisesti rumia hylkiöitä. Halin kaveri kauhistelee, kuinka Hal on niin tohkeissaan näistä rumista naisista. Hal nimittäin rakastuu Gwyneth Paltrown esittämään Rosemary Shanahaniin, joka on todellisuudessa 150-kiloinen, mutta Hal näkee hänet norjana kaunottarena. Rosemaryn alla sortuu tuoli jos toinenkin, mutta Hal ei osaa ollenkaan epäillä "rakkauden silmälasejaan". Katsojan pitäisi ilmeisesti nauraa Halin kustannuksella, kun miesparka tietämättään deittailee moista groteskia lihahirviötä, mutta elokuva on tehty sellaisella asenteella, että se lähinnä kyllästyttää.

Koko elokuva perustuu ärsyttävään joko-tai-dualismiin. Jos ihminen (lue: nainen) on päältä kaunis, hänellä on ruma sielu, ja jos hän on sisältä kaunis, hän on päältä ruma. Kun Hal näkee Rosemaryn sisäisen kauneuden, hän ei tosiasiassa näe Rosemaryn sisäistä kauneutta, vaan ulkoisen kauneuden. Hänhän on riippuvainen hypnoosin vaikutuksesta, joka saa hänet näkemään sisäisen kauneuden ulkoisena täydellisyytenä. Paltrow’n esittämässä naisessa siis hyvä luonne ruumiillistuu esimerkiksi kauniina pakaroina. Olisi paljon radikaalimpaa, jos mies oikeasti näkisi lihavassa naisessa sekä haluttavan ruumiillisuuden, että kauniin persoonan. Tämän elokuvan mukaan sisäinen kauneus onkin sisäistä laihuutta ja kiinteyttä. Elokuvasta tulee paha olo, koska se on jälleen kerran yksi surullinen osoitus amerikkalaisten skitsofreenisesta suhtautumisesta sekä ruokaan ja naisvartaloon.

Hal ja iso rakkaus -elokuvalla on monta heikkoutta. Jo elokuvan lähtökohta on ongelmallinen: se perustuu vain ja ainoastaan yhteen köyhään vitsiin. Asiaa ei auta yhtään, että tylsä käsikirjoitus polkee paikallaan kuin Myllylä pahemmassa suonsilmäkkeessä, jos ontuva vertaus sallitaan. Voi vain ihmetellä, mihin suuntaan Paltrow’n ura on menossa, kun hän on suostunut moiseen höttöön. No, ehkä hän halusi osoittaa olevansa syvällinen näyttelijätär, joka uskaltaa laittaa itsensä naurunalaiseksi "läskin" puvussa. Ei hän minua ainakaan vakuuttanut.