Neuvottomat

Tositapahtumiin perustuvalla Neuvottelijalla oli valmistumisvaiheessaan kaikki mahdollisuudet nousta vuoden parhaimpien toimintaelokuvien joukkoon. Jo yksinomaan pääosanesittäjien valinta näytti viittaavan tähän, kun viime aikoina kovasti työllistetyt Samuel L. Jackson ja Kevin Spacey suostuivat mukaan. Aikaisemmin musiikkivideoiden parissa palkittu ohjaaja F. Gary Gray on kuitenkin sortunut niin itsestään selviin ratkaisuihin, että katsomiskokemuksen jälkeen pelkästään Jacksonin ja Spaceyn suunpieksännän varassa kellunut elokuva uppoaa aivoihin, eikä tule enää pintaan.

The Negotiator - (c) 1998 Monarchy Enterprises, photo: Sam Emerson © 1998 Monarchy Enterprises

Danny Romanilla (Samuel L. Jackson) on kaikki hyvin. Hän on panttivankineuvottelija, joka on taas kerran taltuttanut pahan rosmon ja viettää pomonsa syntymäpäiviä kauniin nuorikkonsa (Regina Taylor) kanssa. Hänen maailmansa kuitenkin luhistuu, kun mies saa eteensä todisteita itseään vastaan. Syytöksetkin ovat pahimmasta päästä: murha ja kavallus. Roman menettää kasvonsa työtovereidensa silmissä eikä kukaan halua uskoa häntä.

Roman päättää ryhtyä äärimmäiseen keinoon kidnappaamalla pomonsa (Ron Rifkin) ja linnoittautumalla pilvenpiirtäjään. Hän on kokenut neuvottelija, joka pitää nyt puhua päästämään vankinsa vapaaksi. Mahdottoman tehtävän saa eteensä Chris Sabian (Kevin Spacey), Romanille ja muille täysin tuntematon, mutta hyvässä maineessa oleva mies.

Pitkän aikaa pelkkää rutiinia

Neuvottelija alkaa, kun sankari pelastaa päivän eli pikkutytön. Elokuva jatkuu, kun poliisilauma juhlii baarissa keskenään onnistunutta työkeikkaa. Tällöin joukossa on tietenkin juudas, joka kaksinaamaisesti juonii sankarin pään menoksi. Yhtäkkiä sankarista tulee epäkelpo ja hänet eristetään kaveripiiristä ja aiotaan heittää vankilaan. Vasta, kun Danny Roman pistää ranttaliksi ja ottaa itse ihmisiä panttivangiksi, katsojan mielenkiinto herää.

Panttivankitilanteen alkuun mahtuu paljon säpinää, mm. Samuel L. Jacksonin martinlutherkingmainen saarna pilvenpiirtäjän avoimesta ikkunasta. Kestää kuitenkin Kevin Spaceyn mukaantuloon ennen kuin jengat saadaan kohdalleen. Häntä ei tippaakaan kiinnosta Romanin murheet vaan mies haluaa vain hoitaa työnsä tiukan ammattimaisesti sivullisia vahingoittamatta. Aluksi Spaceyn Sabian luulee yksinkertaisesti, että Roman on tullut hulluksi. Vähitellen hän alkaa tajuta ilmeisen salajuonen olemassaolon ja tässä on Grayn elokuvan todellinen voima ja kulminaatiopiste. Spacey ja Jackson tuntevat toistensa maneerit kerrassaan nautittavan hyvin. Vasen käsi tuntuu tietävän, mitä oikea tekee. Kemia toimii.

Vanhassa kuosissa

Neuvottelija sen sijaan ei toimi. Ohjaaja Gray yhdessä tuottaja Arnon Milchanin (mm. Heat, 1995; Copycat, 1995 ja Paholaisen asianajaja, 1997) on tukeutunut em. perinteiseen juonenkulkuun yrittäen peittää sen alleen lisäämällä paljon räiskettä ja tappavia katseita. Kaikki elokuvan elementit katsoja on nähnyt aikaisemmin. On toki hienoa nähdä aina välillä Jackson ja Spacey uppoutuneena tiiviiseen dialogiin ja Gray ottaakin täyden visuaalisen hyödyn kasvojen pienimmistäkin liikahduksista. Mutta dialogi ei riitä, kun juonen kulku ja toiminta ovat ennalta-arvattavissa.

Asetelmaa ei paranna vaimoa esittävän Regina Taylorin kliseinen asema miehestään huolehtivana pikkuvaimona, joka ei halua Dannynsä ottavan turhia riskejä ja joka rukoilee häntä päättämään piinansa antautumalla. Julia Robertsin ja Sandra Bullockin kahmiessa Hollywoodin kunnon roolit, heitä huomattavasti lahjakkaampien naisluonnenäyttelijöiden tehtäväksi jää pällistellä pikkuosissa tavanomaisissa toimintarainoissa. Surullista.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä