Straight Outta Compton valkokangas

Kun Straight Outta Compton avasi Yhdysvalloissa lipputulonsa ykköspaikalla pienen markkinointibudjetin turvin ja ilman tähtinäyttelijöitä, pidettiin elokuvaa jättiyllättäjänä. Jos kuitenkin miettii N.W.A. n mittavaa jälkeä populaarikulttuurissa ja elokuva asetetaan suositun Empire-televisiosarjan suotuisille jälkimainingeille, ei yllätys ole yhtä suuri.

Comptonista kotoisin oleva kolmikko Eazy-E (Jason Mitchell), Ice Cube (O'Shea Jackson Jr.) sekä Dr. Dre (Corey Hawkins) löytävät toisistaan hengenheimolaiset. Easy -En omiin kokemuksiin perustuvat lyriikat heräävät henkiin studiossa, kun Dr. Dre suostuttelee miehen mikin varteen.

Pian realistiset kuvaukset kotiseudulla kohdatusta väkivallasta, huumekaupoista ja rasismista löysivät yleisönsä. N.W.A. syntyi turhautumisesta omien tarinoiden puuttumisesta kulttuurin kentältä. Vahvana ja poliittisesti kantaaottavana yhteisönä aloittanut ryhmä kuitenkin kaatui menestyksen huipulla sopimuskiistoihin.

Jo alusta alkaen Straight Outta Compton nostaa Easy-En ja tämän tarinan elokuvan keskeiseen osaan. Paikallisten huumediilerien kanssa kauppoja nuorena tehnyt räppäri tuo ryhmälle katu-uskottavuutta, mutta hän on myös N.W.A.n sydän ja kokoava voima. Hän ei musiikillisesti ole yhtä lahjakas kuin Dr. Dre, jonka taiteelliset visiot ovat ryhmän selkäranka, eikä hän räppärinä vedä vertoja Ice Cuben vimmaiselle virtuoosimaisuudelle. Hänen taitonsa ovat opettelemisen ja hiomisen tulosta. Nuoret näyttelijät tekevät vahvat roolisuoritukset ja erityisen vaikutuksen tekee isäänsä esittävä O'Shea Jackson Jr, jonka Ice Cube on hiljaista voimaa täynnä oleva tarkkailija.

Autotalleissa vietetyt levytyssessiot, klubikeikat ja poliisiautojen sireenit ryhdittävät hienosti Straight Outta Comptonin alun tarinaa. Se kulkee sulavasti eteenpäin ja esimerkiksi keskeisten hahmojen esittelyt on tehty tarkoilla lyhyillä kohtauksilla.

Puolenvälin jälkeen elokuva alkaa kompuroida sen pirstaloituessa N.W.A.n tavoin sopimuskiistoihin. F. Gary Gray ei ole visuaalisesti kekseliäimpiä ohjaajia ja Straight Outta Compton olisi ansainnut enemmän kohtauksia, kuten Los Angelesin mellakoiden kuvaus, jossa vihollisjengit yhdistyvät poliisin rasismia vastaan.

Paljon keskustelua herättänyt naiskuva on Straight Outta Comptonissa varsin suppea. Naiset ovat joko vahvoja yksinhuoltaja äitejä tai yläosattomissa tanssivia bändäreitä. Jo ensimmäisessä kohtauksessa naiset tönitään poliisia pakenevien miesten tieltä ja Dr. Dren naisiin kohdistuva väkivaltainen menneisyys vaietaan täysin. Ava DuVernayn Selma (2014) nosti miehiseksi historiaksi kirjoitetusta kansalaisliikkeestä naisten tarinoita esiin ja televisiossa Empire on täynnä määrätietoisia naisia, jotka navigoivat vaivattomasti läpi musiikkimaailman, joten perustelut aikakaudesta tai musiikkimaailman miehisyydestä eivät täysin toimi. Dr. Dren ja Ice Cuben asema elokuvan tuottajina kuitenkin selittää puhtoiseksi vaiettua kuvaa paremmin.

Se vahvuus, joka ei ole läsnä Straight Outta Comptonin sukupuolten kuvauksissa, on kuitenkin hienosti esillä rasismin esityksissä. Ihonväri määrittelee nuoret teinipojat vaaraksi ja rikollisiksi, ja vaikka syytä poliisin väkivaltaisille väliintuloille ei olisikaan, on uhka pidätyksestä osa jokapäiväistä arkea. Elokuva kuvaa onnistuneesti sitä turhautumista, josta Fuck tha Police -kappaleen suosio saa voimansa. Rodney Kingin hakanneiden poliisien tuomitsematta jättäminen vertautuu surullisesti nykypäivän uutisiin ja erityisesti Fergusonin tapahtumista vauhtia saaneen BlackLivesMatter -liikkeen ääniin.

Straight outta Comptonin alussa on samanlaista ilmapiirin rakentelua kuin Edenin (2014) kotibileiden kuvauksissa, joissa Daft Punkin hittibiisit tavoittivat ensimmäiset kuulijansa. Jos elokuva olisi onnistunut ylläpitämään sen hienon uhmaisen ilmapiirin, eikä olisi sortunut nimientiputteluksi muuttuvaksi tarinankerronnaksi, olisi lopputulos ollut toimiva. Nyt rasismiteema tippuu loppua kohden kyydistä ja elokuvan puiseva loppu vesittää osin hyvin alkaneen tarinan.