Men in Black: International valkokangas

Taistelu aitiopaikasta Hollywoodin elokuvamarkkinoilla ei ole nykyään helppoa. Disneyn dominoidessa franchise-pohjaisten elokuvien kenttää jää muille tuotantoyhtiöille lähinnä rooli heiluttaa venettä parhaan kykynsä mukaan. Pöytään tunnutaankin lyövän jokainen elokuvallinen tuotenimike, jolla katsotaan olevan jotain arvoa yleisön silmissä. Nyt vuorossa on yksi Sony Picturesin lippulaivoista, Men in Black.

Alkuperäinen Men in Black – miehet mustissa juontaa juurensa 1990-luvun loppupuolelle. Barry Sonnenfeldin ohjaama toimintaseikkailu oli jättimäinen hitti, joka poiki rinnalleen vielä kaksi jatko-osaa. Tarina valtion hallinnoimasta erikoisryhmästä, joka puolustaa maapalloa ulkoavaruuden tulokkailta pohjautui löyhästi Lowell Cunninghamin ja Sandy Carruthersin luomaan samannimiseen sarjakuvaan. Sarjakuvat itsessään lepäävät tätä nykyä Disneyn kanssa kytköksissä olevan Marvelin hallussa, mutta elokuvaoikeudet ovat pysyneet Sonylla.

Valkokankaille ilmestyvä neljäs elokuva Men in Black: International on eräänlainen spin-off aiempien elokuvien sekä muutaman vuoden ajan pyörineen animaatiosarjan tarinalinjasta. Elokuvassa MIB-organisaatioon saapunut keltanokka M (Tessa Thompson) lyöttäytyy yhteen playboyagentti H:n (Chris Hemsworth) kanssa selvittäessään iskua, joka johti planeettojen välisen diplomaattivierailijan kuolemaan. Taustalta paljastuu maapalloa uhkaava suunnitelma, jonka jäljet johtava aina organisaation sisälle asti.

Uusi Men in Black osoittaa, että elokuvien ytimessä oleva salaliittoteorioille flirttaileva alkuperäiskonsepti kantaa vieläkin vahvana. Arkitodellisuuden taakse kätkeytyvä maailma, joka on kuin sekoitus Bond-elokuvien mielikuvituksellisia vempaimia ja 1950-luvun scifielokuvien perinteisiin vinkkailevia ulkoavaruuden kummajaisia, jaksaa edelleen viehättää agenttipilailun kontekstissa.

Ulkoisesti puitteet ovatkin kohdallaan ja Fast & Furious 8 ohjaajana tituloitunut F. Gary Gray hallitsee teoksen näyttävän vyörytyksen mallikkaasti. Käsikirjoituksen ja henkilöhahmojen tasolla lopputulos kuitenkin osoittaa, että mustasankaisten agenttien uusi tuleminen olisi vaatinut vielä kosolti syvähiomista.

Alkuperäiselokuvan tavoin myös Men in Black: International luottaa vahvasti buddy-elokuvien hengenperimään sekä karismaattiseen pääkaksikkoonsa. Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin välinen kemia loistaa kuitenkin poissaolollaan uuden elokuvan fotogeenisestä tähtiparista, jotka revittelevät toisiaan latteilla sanavaihdoilla vailla synergiaa tai nokkeluutta. Rasittavat hahmokuvat saavat rinnalleen kuluneen komedialinjan, joka repii vitsinsä Hemsworthin ulkoisesta vetovoimasta. Näyttelijän itsetyytyväiseen makeiluun kyllästyy nopeasti, mikä on myös omiaan viemään vähäisenkin charmin elokuvan ympäriltä.

Paikat ja maisemat vaihtuvat yhtä tiheään kuin uusissa Mission Impossible -elokuvissa, mutta eksoottiset miljööt eivät onnistu paikkaamaan teoksen laiskasti kirjoitettuja juonikoukkuja ja vetelästi etenevää tarinarunkoa. Ytimeen rakennettu mysteeri MIB-organisaation sisällä toimivasta myyrästä on tasan niin ennalta arvattava kuin odottaa saattaa

Se mihin Men in Blackin tulevaisuus johtaa lienee vielä kysymysmerkki. Vaikka elokuvat ovat olleet taloudellisesti Sonyn vetävimpiä nimikkeitä, niin ajat ovat ehtineet muuttua paljon sitten sarjan viimeisimmän osan. Sarjapohjaisten elokuvauniversumien massatarjonta sulkee kylmästi ulkopuolelleen, kuten tänä kesänä on nähty X-men: Dark Phoenixin ja Godzillan II: The King of Monstersin kohdalla. Vaikka jatkoa kovasti tunnutaankin lupailevan, niin voi olla, että mustien pukujen uusi aika on tullut päätökseensä ennen kuin se on ehtinyt edes kunnolla alkaa.