The Mexican valkokangas

Romanttisviritteinen rikoskomedia myy. Tämä johtopäätös on väistämätön, kun on nähnyt The Mexicanin, joka on viime aikojen kaupallisesti täydellisyyshakuisin tuotanto. Elokuva on äärimmäisen laskelmoitu ja hiottu lajityyppisekoitus viimevuosien menestysreseptien pohjalta ja kun kuorrutus on vielä koristeltu tämän hetken kirkkaimmilla kirsikkatähdillä, niin arvattavasti teattereihin riittää väkeä.

Periaatteessa The Mexican on ihan kelvollinen viihde-elokuva, mutta sitä vaivaa niin kovin tuttu tähtipöhö. Kun pääosapariin, Julia Roberts ja Brad Pitt, on oletettavasti tuhlattu jopa 40 miljoonaa dollaria, on heille annettava myös screenaikaa mahdollisimman paljon, siis vähintään kaksi tuntia, eli itse elokuvalle ja tarinalla aivan liikaa. The Mexican on hauska elokuva hassuine heppuineen ja sattumineen, mutta kokonaisuuden hallitsemattomuus irvistää kuin Robertsin hymy Oscarien jaon tuiskeessa. Tuntemattomalla ohjaajalla, Gore Verbinski, ei ole ollut vängässä väännössä DreamWorksin renkipoikana juuri sanan sijaa. Kyseessä on puhtaasti tuotettu eikä ohjattu elokuva. Yhtenä tuottajista on häärinyt tarantinolainen Lawrence Bender, mikä todistaa, että onnistuneeseen elokuvaan tarvitaan myös oikea ohjaaja.

Puisevinta näissä hassuissa vauhtivedoissa on hollywoodilainen parisuhdeanalytiikka. Tosielämässä parisuhteet saattavat lopuksi kaatua vaikka hammastahnatuubin puristelutekniikkaan, mutta hollywoodilaisessa elämänmelskeessä hurjimmatkin erimielisyydet silottuvat kaikessa temmellyksessä ja lopussa ratsastetaan onnellisesti auringonlaskun kuulaamaan avioliiton satamaan. Haukotus. Suttuista satua ja oikeiden ihmisten tunnetilojen riistoa. Tällaiset sadut ovat lapsille, ei aikuisille.

Peruslajityypissään rikoskomediana The Mexican toimii kuljettaessaan lököaivoisen sankarinsa Jerryn (Brad Pitt) Meksikoon mystisen aseen etsintään. Kovan onnen sankarin silmille loiskitaan lokaa vähän joka suunnalta ja kun kirpeän kimpaantunut tyttöystäväkin (Julia Roberts) pokataan panttivangiksi, on pattitilannehassuttelu valmis. Pisimmän korren kohelluksessa vetää kuitenkin ehdottomasti The Sopranosista tuttu James Gandolfini, joka ei ole mitään vähempää kuin parisuhdeanalyyttinen ammattitappaja. Televisiosarjan puolella ansaittua menestystä käytetään tyylikkään häikäilemättömästi hyväksi. Ja hyvä näin, sillä Gandolfini on parasta mitä elokuvassa on.

The Mexican on tuttu ja turvallinen elokuvatapaus, jonka varassa viihtyy laskelmoidun mukaisesti. Elokuva ei oikeastaan anna eikä ota mitään. Paremmalla ryhdillä nokkela käsikirjoitus olisi päässyt oikeuksiinsa ja lopputuloksessa olisi taatusti ollut terävämpi virne. Nyt höröttely hyytyy haukotteluksi, väkisin.