Tervetuloa Karibialle, kultsu

Merirosvoseikkailuja ei nähdä valkokankailla enää joka sesonki. Syy liene selvä. Aihe on kaluttu, aikansa elänyt ja kiinnostaa lähinnä alakouluikäisiä. Suomalaisittain piraattielokuviin liittyy ikäviäkin muistoja, sillä Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari (1995) upposi oikein kunnolla ja vei mennessään jopa tuotantoyhtiönsä. Kaikesta negatiivisesta julkisuudestaan huolimatta Harlinin tekele ei suinkaan ollut tyystin onneton ja kestää hyvin vertailun Jerry Bruckheimerin tuottamaan Pirates of the Caribbean rainaan. Molemmat elokuvat ovat samaa tasaista seikkailuhuttua, mutta syystä tai toisesta Bruckheimerin tuotos on saanut positiivisemman vastaanoton.

 © 2003 Disney Enterprises, Inc. and Jerry Bruckheimer, Inc.Selkäpiitä värisyttäviä tarinoita synnyttävän piraattipursi Black Pearlin jahtaaminen ja salaperäisen kirouksen selvittäminen on tekeleen punainen lanka. Tarinaan on kupattu kaikki mahdolliset ja mahdottomat seikkailugenren kliseet ja pari koukkua vähän muualtakin. Viihdepaketilta on turha muuta edes odottaa, mutta kaksi ja puolituntinen elokuva alkaa väistämättä puuduttaa, sillä jonninjoutavissa miekkamittelöissä ja muussa kirmaamisessa ei sävähdyttäviä elementtejä ole. Elokuvan ainoa piristys on Johnny Deppin terävän tuiskeen tuntuisesti vetämä rooli piraattikippari Jack Sparrow’na. Yhden hahmon hupaisuus, pari hauskaa lohkaisua ja vitsintynkää esimerkiksi Evil Deadin irtokädestä eivät kuitenkaan pelasta tätä paattia jäämästä tyveneen tylsistymään.

 © 2003 Disney Enterprises, Inc. and Jerry Bruckheimer, Inc.Kun nykytekniikalla on mahdollista luoda uskottavasti seikkailu mihin tahansa aikaan ja paikkaan, toivoisi välillä näkevänsä vakaviakin elokuvia. Todenmakuinen merirosvoelokuva olisi varmasti rajua katsottavaa, mutta turvallisempaahan on toki tehdä perinteisiä romantisoituja seikkailuja, joissa pojat ovat komeita ja tytöt kauniita, lopussa kiitos seisoo ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vaikka Disney-taustaisessa Mustan helmen kirouksessa on yritettykin olla paikoin ironisia, jää yritys liian vähäiseksi pyyhkiäkseen siirappisen äitelyyden pois tekelettä imeltämästä.

Elokuvillaan The Ring (2002) ja The Mexican (2001) rutiininomaisen ammattitaitonsa todistanut ohjaaja Gore Verbinski on sopivan persoonaton palkkatyöläinen Jerry Bruckheimerin masinoiman jollan peräsimeen. Purjeet saadaan pullistumaan ja vauhti on kovaa, mutta mitään uutta ja omintakeista ei löydetä. Viihde vie mennessään ja Orlando Bloomin (Taru sormusten herrasta) ja Keira Knightleyn (Parempi kuin Beckham) kaltaisia nuoria ja kauniita tarvitaan kansiin ja koteloihin myymään viihdemyllyn tuotoksia uusille varttuville kuluttajamassoille.

Ja kun Jack Sparrow’n kaltainen veijarihurmuri ei pääse edes miekkansa kärkeä kastamaan kauniin neidon seurassa autiolla saarella, onko enää muuta tehtävissä kuin juoda tujaus lisää rommia ja todeta: " Welcome to the Caribbean, luv."

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 6 henkilöä