Lasinen lapsuus

Näyttelijänä paremmin tunnetun Pernilla Augustin esikoispitkä Sovinto pohjautuu Susanna Alakosken August-palkinnon voittaneeseen romaaniin Sikalat (Svinalängorna). Elokuva kertoo takautumina tarinan nyt jo aikuisen Leenan (Noomi Rapace) lapsuuden lopusta ja kasvusta alkoholistiperheessä 1970-luvun Ystadissa. Nuorta Leenaa näyttelee vähäeleisen herkästi ja uskottavasti Tehilla Blad. Leenan vanhempina nähdään pelottavan uskottava Ville Virtanen ja Outi Mäenpää, joka palkittiin suorituksestaan Guldbaggella.

SovintoAikuinen Leena kuuluu kansankodin voittajiin; hänellä on kaksi tervettä lasta, ehta riikinruotsalainen aviomies (Ola Rapace), oma asunto, iso auto, eli tiivistettynä ruotsalaisen kansankodin materialisoitunut unelma. Tieto Leenan äidin lähestyvästä kuolemasta murtaa kuitenkin Leenan itselleen rakentaman täydellisen elämän illuusion ja tuo mukanaan kipeät muistot ankeasta lapsuudesta, sekä häpeän omasta taustasta.

Elokuvan kantavia teemoja on se, ettei muistojaan voi paeta ja että varsinkin käsittelemättömät traumat seuraavat ihmistä uskollisesti läpi elämän, ja aktivoituvat kun aika on otollinen. Elokuvan suomalainen nimi Sovinto on sikäli perusteltu, että Leena tekee lopussa jonkinlaisen sovinnon menneisyytensä kanssa. Alkuperäinen kirjan nimi Sikalat taasen viittaa vuokrakasarmisyndroomaan, kerrostaloihin, joihin on sijoitettu kaikki ongelmatapaukset ja joissa juodaan, tapellaan ja vietetään muutoinkin huonoa elämää.

SovintoKaikki paha Leenan elämässä seuraa vanhempien holtittomasta juopottelusta, jolle ei haeta teennäisiä selitysmalleja tai verukkeita siirtolaisuudesta, köyhyydestä, kielitaidottomuudesta tai ulkopuolisuuden tunteesta. Töitä on, ja muutto uuteen kotiin on köyhille suomalaisille luksusta. Nousukautta elävä Ruotsi on paratiisi maan päällä ainakin materiaalisesti. Elokuvan fokus on Leenan kokemuksissa. Leena on taistelija ja hyvin kiinni elämässä, toisin kuin pikkuveljensä, jonka kohtalo on joutua huostaanotetuksi, tosin liian myöhään. Elämän valttikortit on jo jaettu, lastenkotien kasvatista tulee nuorena nukkunut narkkari.

SovintoAlkoholistivanhempien terrorin kohteena olevan lapsuuden inhorealistinen kuvaus kouraisee ikävän tehokkaasti sydänalasta. Elokuva näyttää paljastavasti päihteiden väärinkäyttäjien totaalisen itsekkyyden ja kyvyttömyyden kasvattajina, sekä sen petettyjen lupausten ja itsekkään rakkauden verkon, johon vanhemmilleen uskollinen lapsi kiedotaan. Alkoholismia ei selitetä suomalaisuudella, vaikka sekopäinen juopottelu, tappeleminen ja rähjääminen usein aiheesta Ruotsissa suomalaisiin liitetäänkin.

Elokuva on synkkääkin synkempi kuvaus vanhempien alkoholismin vaikutuksista lapsiin. Onkin vaikea löytää elokuvasta huumoria, jota Finnkinon esittely sen sisällöstä lupaa. Samoin väite siitä, että vanhemmat ”juovat suomalaista vodkaa” tuntuu merkilliseltä, ollaanhan sentään Ruotsissa, hyvän vodkan kotimaassa. 1970-luvulla halpa vodka tuli Puolasta. Sovinto on ahdistavuudestaan huolimatta myös hieno, kaunis ja koskettava elokuva, jonka lähisukulaisia Klaus Härön elokuvat ovat. Pernilla August on tehnyt hienon elokuvadebyytin.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 3 henkilöä