Kruunun puolesta vaikka mikä olisi

Ruotsalaiset poliisisarjat Beckeineen, Wallandereineen ja viimeksi Stieg Larssoneineen ovat antaneet kuvan laadukkaiden draamojen maasta. Kuva on jotensakin oikea. Tällä kertaa on kuitenkin astetta kovemmat ammukset kirjaimellisestikin piipussa, kun normaalia tv-produktiota isommat tuotantorahat on poltettu erikoisagentti Carl Hamiltonin uuteen tulemiseen. Hamilton – Kansakunnan puolesta on kokonaisuudessaan otteessaan pitävä ja rajukin, mutta kunnianhimoinen käsikirjoitus ei tee sittenkään oikeutta ilmiselvästikin liian pienelle tuotantobudjetille. Elokuva on hajanainen ja poukkoileva, mikä saattaa johtua siitä, että samalla on kuvattu myös televisiosarjaa, aivan kuten Larssoneidenkin kohdalla tehtiin.

Hamilton – I nationens intresseTästä ei kuitenkaan todellakaan ole syyttäminen Ruotsin tämän hetken kuuluisinta näyttelijää Euroopassa, Mikael Persbrandtia. Kuten Beck-sarjan Gunvald Larssoninakin, mies laittaa itsensä likoon uskottavana Hamiltonina ja treenasi rooliaan varten Yhdysvaltain erikoisjoukkojen Navy Sealsien kanssa – tosin vastaaville leireille pääsee kuka tahansa rahapussi paksuna tuleva, muun muassa golfari Tiger Woodsilla on ollut tapana harrastaa samaa viikon kahden ajan kerrallaan. Persbrandt on roolissaan niin hyvä, että Hamiltoneja on tulossa vielä ainakin kaksi lisää, keskimmäinen saikin jo Ruotsin ensi-iltansa pari viikkoa sitten.

Juoni on perinteinen. Tuimailmeinen tiedustelu-upseeri Carl Hamilton soluttautuu rikollisliigaan, joka on saanut haltuunsa ruotsalaisia satelliittipaikannuksella toimivia ohjuksia. Hamilton ei kuitenkaan saa ohjuksia takaisin, vaan niillä tapetaan myöhemmin afrikkalainen rauhanmies. Hamilton saa kuitenkin Ruotsin pääministeriltä myöhemmin mahdollisuuden hyvittää asia.

Hamilton – I nationens intresseJos unohtaa hollywoodilaisittain vaatimattomat tuotannolliset ja taloudelliset lähtökohdat, toki pohjoismaisittain mittavat, Hamilton – Kansakunnan puolesta on ruotsalainen versio Jason Bourne -elokuvista, ja sellaisenaan se kannattelee kyllä itseään. Mies miestä vastaan -taistelukohtaukset on toteutettu realistisesti ja vaikka tanskalaisohjaaja Kathrine Windfeld ei onnistunutkaan luomaan kovin autenttiselta näyttävää arabimaailmamaisemaa elokuvaansa (vaikka filmiryhmä vietti runsaasti aikaa muun muassa Jordaniassa), Carl Hamiltonin sielunmaisemaan on helppo samastua, ainakin meidän keski-ikäisten miespuolisten. Kunhan taso ei vain laske seuraavaan elokuvaan mennessä, kuten kävi Larsson-trilogian kohdalla. Joka tapauksessa kuuluvat aplodit tästä pohjoismaisittain mielenkiintoisesta elokuvatrilogiasta.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,8 / 4 henkilöä


Powered by Preview Networks