Pitkä projekti

Jussi Hiltusen esikoispitkä Armoton maa on Suomen Lappiin sijoittuva arktinen draama isästä, pojista, vanhojen syntien pitkistä jäljistä ja sovituksesta. Hiltunen on aiemmin ohjannut ja käsikirjoittanut kolme lyhytelokuvaa, joista vuonna 2010 ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla saanut Hiljainen viikko oli Hiltusen ja tuottajien Kaarle Aho ja Kai Nordberg ensimmäinen yhteistyö. Hiltusen lahjakkuus teki tuottajiin vaikutuksen ja niin alkoi Armottoman maan viisi vuotta kestänyt kehitysprosessi valmiiksi elokuvaksi.

Hiltusen alkusysäys elokuvan tekemiseen oli isän hankkima videokamera, jota kuudesluokkalainen Jussi-poika sai lainata. 12-vuotiaan elokuvallisia esikuvia olivat ennen kaikkea 1990-luvun toimintasankarit. Kavereiden kanssa tehtiin ensimmäiset minielokuvat, jotka koostuivat lähinnä poikien temppuilusta. Kameran lumo vei Jussin mennessään.

Jussi HiltunenKun käynnistin kameran ensimmäisen kerran, oli se aika vahva isku. Seuraavalla viikolla kuvattiin jo käsikirjoituksesta, sitä seuraavalla lavastettua. Siitä puitteet lähtivät kasvamaan, eikä sen jälkeen ole loppua näkynyt.

Komediasta draamaan

Hiltusen mukaan esikoiselokuvan ydin on se, mitä kaikkea isä on valmis tekemään sovituksen eteen. Teemat eivät välttämättä olleet heti projektin alussa kirkkaina Hiltusen mielessä. Elokuva sai alkunsa arkisesta uutisesta, ja tyylilajinkin piti alun perin olla komedia, ei draama. Isä–poika-teema oli kuitenkin jotain, jota Hiltusen oli pakko käsitellä.

Draaman vahvistuessa tyylilajiksi alkoi elokuvaan hiipiä myös hieman westernin henkeä, joka ohjaajan mukaan kumpuaa karusta arktisesta maisemasta ja tarinasta itsestään. Ollaan ympäristössä jossa poliiseja ei ole, tai poliisin tulo kestää tuhottoman kauan.

Jussi HiltunenOllaan lainsuojattomalla seudulla ja ihmiset kantavat aseita, koska se on luonnollinen osa metsästämistä ja heidän arkeaan. Väkivalta on tuttua, koska täytyy selviytyä omillaan.

Rovaniemellä asuva Hiltunen tuntee Lapin maiseman ja myös kuvaamiensa hahmojen mielenmaiseman, sillä hän on syntynyt Lapissa ja myöskin elänyt siellä koko ikänsä. Hiltusen isä ja isoisä olivat molemmat poliiseja kuten elokuvan päähenkilö Lasse Kuntonen, jota esittää kokenut näyttelijäkonkari Ville Virtanen.

Väärässä oleminen on osa tekemistä

Virtasen lisäksi Hiltunen on saanut esikoisohjauksensa taakse todella kokeneen ja tiukan tiimin. Kuvauksesta vastaa Tuomo Hutri, jonka meriittilistalta löytyy muun muassa Miekkailijan (2015) ja Jättiläisen (2016) tapaisia hienoja elokuvia. Nuorelle ohjaajalle ei tuottanut vaikeuksia kysyä neuvoa kokeneelta kuvaajalta. Kuvaajan ja ohjaajan välisen kommunikaation onkin syytä pelata lopputulosta ajatellen.

Kuvaajalle olen ainakin itse uskaltanut myöntää myös heikkouksia. Sitä ei voi tehdä näyttelijöiden edessä, mutta jos on riittävän hyvä suhde kuvaajan kanssa, niin sen voi tehdä kuvaajan edessä oikeassa tilanteessa.

Myös näyttelijöiden kanssa Hiltusella kävi hyvä tuuri, sillä pääosiin löytyi sopivat ja mieluisat näyttelijät, joiden rautainen ammattitaito auttoi ohjaajaa. Eräs unelmakin kävi toteen.

Jussi HiltunenVille Virtanen oli pitkään mielessä, hänen kanssaan olen halunnut tehdä pitkään töitä. Siinä mielessä yksi unelmakin tuli täytettyä. Muut näyttelijät eli Outi Mäenpää ja Mikko Neuvonen tulivat aika helposti. Antti Holma oli vähän ehkä yllättävä veto, mutta en kadu sitä hetkeäkään. Jos minulta olisi kysytty vaikka kolme vuotta sitten, että hei, mites jos Antti Holma esittäisi tuota Jaakkoa", niin olisin saattanut epäillä.

Voisi kuvitella että ensimmäistä pitkää elokuvaansa tekevällä nuorella ohjaajalla olisi tarve päteä kokeneiden näyttelijöiden edessä, eikä mahdollista epävarmuutta haluaisi näyttää. Jussi Hiltusen mukaan kokeneille näyttelijöille kannattaa kuitenkin olla rehellinen, esittää ei voi eikä kannata. Rehellisyydellä pärjää, ja sillä, että uskaltaa olla oma itsensä.

Ei ole oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla rehellinen sekä itselleen että muille. Jos se ei jollekin kelpaa, niin sitten se on ongelma, sillä se tarkoittaisi, että täytyy esittää jotain, ja se on vielä suurempi ongelma. Outi, Ville ja kaikki muut näyttelijät ovat sen verran tasokkaita henkilöitä, että he osaavat arvostaa rehellisyyttä ja sitä, että saadaan luotua rento ilmapiiri, johon kuuluu se, ettei tarvitse pelätä sanomisiaan. Väärässä oleminen on tärkeä osa tekemistä.



Lue myös