Rakkaudesta, unelmista ja kaloista valkokangas

Kalastukseen pahasti hurahtanut ökyrikas jemeniläinen sheikki (Amr Waked) päättää toteuttaa mahdottoman urakan. Kuluja säästelemättä hän haluaa tuoda keskelle autiomaata mahdollisuuden lohikalastukseen visionaan ihmisen ja luonnon sekä ihmistenvälisen yhteyden palauttaminen tämän rauhallisen ajanvietteen avulla. Sheikin varoja Englannissa hallinnoivan yrityksen konsultti (Emily Blunt) saa tehtäväkseen houkutella projektiin mukaan vastahakoisen ja kaavoihinsa kangistuneen kalaspesialistin (Ewan McGregor). Mielipuoliselta oikulta ensialkuun vaikuttava toimeksianto onkin lopulta oikein tervetullut, kun konsultti Harriet on saatellut tuoreen poikaystävänsä Afganistanin koneeseen ja tohtori Jones herännyt huomaamaan pitkän avioliittonsa näivettyneisyyden.

Tieto hankkeesta kantautuu myös pääministerin piinkovalle tiedotuspäällikölle (Kristin Scott Thomas), joka kipeästi kaipaa juuri tällaista lämminhenkistä, kulttuureja yhdistävää tarinaa, jolla voi kivasti harhauttaa huomion toisaalle Lähi-Idän jatkuvista sotilas- ja siviilikuolemista, tuhoisista pommi-iskuista ja muista hallituksen toimia kovin epäsopivasti kyseenalaistavista jutuista. Pian 10 000 lohta matkaavatkin jo kohti Jemeniä ja salamavalojen räiskyessä pr-kikkailu saa täyttymyksensä.

Ohjaaja Lasse Hallström merkitsee lähes poikkeuksetta yhtä kuin lämminhenkinen, juuri sopivasti draamaa ja pohdiskelua sisältävä draama, jossa on hitunen huumoria mukana. Hallström on leimallisesti ihmisyyden tutkiskelija, kiistaton humanisti. Esimerkiksi piskuinen mestariteos Gilbert Grape (1993), Pieni suklaapuoti (2000) ja Haikein terveisin (2010) tarkastelevat ennakkoluuloja, suhteita ja sitä mitä lopulta ihmisolennon ytimessä piilee. Samat teemat löytyvät tästä uusimmastakin. Hallström on vahvasti henkilöohjaaja ja saa nimekkäästä näyttelijäkaartista ihan mukavasti tehoja irti. Elokuva on oppikirjamaisen tarkasti ja laadukkaasti lavastettu, puvustettu, leikattu ja valaistu. Näiltä osin laatutyötä siis.

Ongelmat ovatkin elokuvan muissa osa-alueissa. Rakkaudesta, unelmista ja kaloista on elokuva, josta haluaisi pitää, mutta katselukokemuksena se oli hämmentävin pitkään aikaan. Ohjaaja ei ole osannut päättää mitä tyylilajia haluaisi elokuvan olevan, joten lopputuloksena on suorastaan kummallinen yhdistelmä draamaa, komediaa ja poliittista satiiria, joka ei liikuta, naurata tai pistele. Elokuva sivuaa varoen jännitettä länsimaalaisen ja islamilaisen maailman välillä, mutta ei, tietenkään, ota lopulta mitään kantaa mihinkään. Britit ovat lapsellisen mustasukkaisia omasta kulttuuristaan ja eritoten kaloistaan. Lähi-itä taas ei lämmöllä ja varauksetta otakaan vastaan uusia tuulia.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista on täynnä coelhomaisia pseudoviisauksia ja vaivaannuttavaa muka-mystiikkaa. Laimea dialogi ja typerät lohimetaforat ärsyttävät. Katsoja tajuaa kyllä vähemmälläkin, että nyt tässä suuruudenhullussa hankkeessa ikään kuin uidaan vastavirtaan. Muutetaan asioiden suuntaa. Uskotaan mahdottomaan. Kyllä, selväksi tuli.

Monet Hallströmin aiemmista ohjauksista perustuvat kirjoihin, edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi Oman elämänsä sankari (1999) ja Laivauutisia (2001). Niin myös Rakkaudesta, unelmista ja kaloista, jonka pohjana on Paul Tordayn teos. Hallströmin nyt kuvausvaiheessa oleva seuraava projekti jatkaa myös tätä linjaa. Ohjaaja on tarttunut Lars Kepler -salanimellä julkaistuun, suosittuun Hypnotisoija-dekkariin. Tyylilaji ainakin on dramaattisesti erilainen kuin aiemmin, ja lisäksi Hallström palaa pitkästä aikaa ruotsalaisiin maisemiin, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä minkälainen elokuvasta tulee.