Rakkaudesta, unelmista ja kaloista kotikatsomo

Ohjaaja Lasse Hallströmin tuotoksista ei tunnetusti siirappia ja liikutuksen kyyneliä puutu. Pieni suklaapuoti, Kesken jäänyt elämä ja Hachiko – Tarina uskollisuudesta ovat hyviä esimerkkejä ohjaajan lahjakkuudesta tehdä herkkää ja lämminhenkistä Hollywood-draamaa. Rakkaudesta, unelmista ja kaloista ei kuitenkaan tähän kategoriaan yllä.

Jemeniläisellä sheikki Muhammedilla (Amr Waked) on suuruudenhullu idea: hän tahtoo istuttaa rutikuivaan kotimaahansa 10 000 lohta. Toiveikas visionääri haluaa tuoda kalastuksen maanmiestensä ulottuville ja luoda luonnon avulla tasapainoa ja rauhaa levottomaan Lähi-itään. Jälkimmäisestä syystä hankkeella on myös poliittisia tarkoitusperiä, minkä takia asiantuntijoiden mielestä päättömältä vaikuttava hanke saa taakseen jopa itse Iso-Britannian pääministerin.

Hankkeen puuhanaisena touhuaa sheikin edustaja Harriet Chetwode-Talbot (Emily Blunt). Hän värvää avukseen vastahakoisen kalaekspertin, tohtori Alfred Jonesin (Ewan McGregor). Harriet, Alfred ja sheikki hitsautuvat yhteen varsinaiseksi kolmen koplaksi, joka nostelee maljoja uskolle, kaloille ja tieteelle.

Kolmikko reissaa Skotlannissa ja Jemenissä. Vehreät nummet vaihtuvat aavikkoon, kunnes hiekkadyynien keskelle kohoaa kalastajien keidas. Samaan tahtiin maisemanvaihdosten kanssa heittelevät myös pääparin tunteet. Harriet haikailee armeijan leivissä Afganistanissa taistelevan poikaystävänsä perään ja Alfred sätkii huonossa avioliitossa. Kuten arvata saattaa, loppuratkaisu ei pahemmin yllätä.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista yrittää kovasti tavoitella lämminhenkisen romanttisen komedian titteliä. Elokuva jättää kuitenkin kylmäksi. Ainoa elokuvan lähellekään komediaa pääsevä tekijä on Ewan McGregorin mainiosti esittämä jäykkä ja peribrittiläinen Alfred. Tämä kalatohtori avautuu vain pihalampensa karpeille, käyttää tweedpukua ja yrittää epätoivoisesti, mutta rakentavan kriittisesti, kertoa koko lohestushankkeen olevan tieteellisesti mahdoton. Muu elokuvan komiikka lieneekin sitten tahatonta.

Vaikka elokuvassa ehkä onkin löyhä ajankohtainen viitekehys Lähi-idän tulenarkaan tilanteeseen, se näyttää kuvan Jemenistä lähinnä satumaana. Lähi-itää levottomampi elokuvassa on sen rytmi. Tavallisesti johdonmukainen ohjaaja Hallström vaihtaa tyylilajista toiseen sellaista vauhtia, että katsojan on vaikea pysyä perässä. Seesteisestä henkilökuvauksesta hypitään vuorotellen poliitikoita ivaavaan satiiriin ja sarjakuvamaisesti elokuvan joukkoon upotettuihin sketseihin. Katsojalta vaaditaan elokuvan seuraamiseksi kalastajan kolmea hyvettä: kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja nöyryyttä.