New Year’s Eve valkokangas

New Year’s Eve toistaa samaa konseptia kuin elokuvan ohjanneen Garry Marshallin edellinen romanttinen komedia Ystävänpäivä (2010) sekä Richard Curtisin ohjaama brittielokuva Rakkautta vain (2003). Kaikki kolme kertovat tiettyyn juhla-aikaan asettuvan joukon pieniä, keskenään risteäviä tarinoita. Rakkautta vain sijoittuu joulunaikaan ja Ystävänpäivä-elokuva Yhdysvalloissa suositulle ystävänpäivälle. Nyt ensi-iltansa saavan New Year’s Eve -elokuvan tarinat asettuvat nimensä mukaisesti uudenvuoden aatolle.

Tapahtumapaikkana on uuteen vuoteen valmistautuva New York, ja tapahtumien keskiössä ovat erityisesti Times Square -aukion juhlallisuudet. Uudenvuoden hengen mukaisesti elokuvan tarinat kiertyvät uusien mahdollisuuksien ja uusien alkujen ympärille. Tarjolla on muun muassa synnytyksiä, ensisuudelmia, uusien suhteiden solmimista ja vanhojen rakkauksien uudelleen löytymistä. Ongelmana on, ettei New Year’s Eve vaivaudu edes yrittämään tuoreita lähestymistapoja, vaan toistaa laiskasti romanttisten komedioiden kliseitä. Rakkaus voittaa, kaikki on mahdollista ja se oikea saattaa olla aivan kulman takana.

Tematiikan kuluneisuudelle vetää vertoja vain toteutuksen mielikuvituksettomuus. Elokuvan ontto ja kömpelö käsikirjoitus ei onnistu rakentamaan kertomusten verkosta kiinnostavaa kokonaisuutta. Tarinat ovat sisällöltään köyhiä, ja henkilöhahmot ohuita ja persoonattomia. Eri kertomusten risteyskohtia ei hyödynnetä, eikä tarinoiden välille muodostu kuin satunnaisia ja pinnallisia yhteyksiä. Elokuvan komediallisista aineksista olisi tuskin edes muutamien minuuttien sketseiksi. Romanttiseksi äityessään New Year’s Eve saavuttaa kliseisyydessään ja siirappisuudessaan etovat mittasuhteet.

Elokuvaa markkinoidaan ennen muuta siihen värvätyllä nimekkäällä näyttelijäkaartilla. Nimelliseksi elokuvan vetävyys myös jää. New Year’s Eve on kunnianhimoton ja laskelmoidussa kaupallisuudessaan vastenmielinen elokuva, jonka ainoana tavoitteena on lypsää lipputuloja toimivaksi havaitulla kaavalla. Pahinta on, ettei kaavan toistamista ole syytä lopettaa niin kauan kuin katsojia ja juhlapäiviä riittää. Ainakin kiitospäivä, äitienpäivä ja aprillipäivä ovat vielä käyttämättä.