Lolo valkokangas

Elokuvauransa näyttelijänä aloittanut Julie Delpy on ohjaustöissään keskittynyt erityisesti parisuhteen ja perheen kuvaukseen komedian keinoin. Mainio 2 päivää Pariisissa (2007) ja hajanaisempi 2 päivää New Yorkissa (2012) kuvasivat kolmekymppisen Marionin parisuhteen törmäystä hänen omintakeisen ranskalaisen perheensä kanssa. Ranskalaisessa viikonlopussa (2011) kohellettiin niin ikään suvun parissa.

Lolon päähenkilö on ­nelikymppinen Violette, jota näyttelee tuttuun tapaan Delpy itse. Sinkkuna viihtyvä Violette työskentelee muotialalla ja hänellä on 19-vuotias poika Eloi eli Lolo. Elokuva alkaa Violetten lomaromanssilla, joka tarinan edetessä syvenee. Erityisesti lomailevien naisystävysten väliset keskustelut ovat mukavan räävittömiä, ja vastaavaa harvemmin kuulee romanttisissa komedioissa ainakaan keski-ikäisten naisten suusta.

Delpy jatkaa aiemmista elokuvistaan tuttua taiteilijaperheen ironisointia. Lolossa perhe on sisäänpäin lämpenevä ja näennäisen boheemi, mutta pohjimmiltaan sen jäsenet ovat yhtä turvallisuushakuisia kuin muutkin. Violetten neuroottinen hahmo on suora, mutta vanhempi ja kypsempi jatke 2 päivä Pariisissa ja 2 päivää New Yorkissa -elokuvien Marionille. Elitistisyydestään huolimatta hahmossa on tietynlaisen autenttisuutensa takia keskivertokomediaa enemmän samaistumispintaa.

Taiteilijaperheen sisäänpäin lämpenevyys on viety Lolossa äärimmilleen, kun äiti ja aikuinen poika ovat käytännössä erottamattomat. Lolo ei pysty hyväksymään äidin uutta suhdetta IT-alalla työskentelevän junttimaisen Jean-Renén kanssa. Violette on niin ikään näennäisen viattoman poikansa pauloissa. Huumoria syntyy romanttiselle komedialle tyypillisesti myös pääparin erilaisten taustojen välisestä törmäyksestä.

Lolon tyylilaji vaihtuu puolivälin tienoilla Delpyn lisätessä kierroksia. Aiemmista elokuvista tuttu, usein Woody Allenin elokuviin verrattu näppärä rupattelu vaihtuu fyysisemmäksi sekoilukomediaksi. Delpyn aiempien elokuvien teemat ikään kuin kiteytyvät syvemmäksi ja sekopäisemmäksi keitokseksi. Käsittelyssä ovat muun muassa vanhemman suhde lapseen, parisuhde ja sen elinkaari, seksi ja vanheneminen.

Hykerryttävistä kohtauksista huolimatta elokuva kärsii ajoittaisesta tyhjäkäynnistä. Kokonaisuudessaan se kuitenkin nousee omaleimaisuudellaan edustamansa lajityypin keskikastin yläpuolelle.