Manu ja asteroidi
Vuosituhannen alussa ensi-iltansa saanut Ice Age – jäätikön sankarit (2002) oli menestys. Menestysreseptin tärkein ainesosa oli – ja on edelleen – eripuraisessa pääosakolmikossa. Mammutin, laiskiaisen ja sapelihammastiikerin toveruudesta on kasvatettu elokuvasarja, jolle ei ole näköpiirissä loppua.
Alkuteoksen jälkeen ihmishahmot ja tarinan synkemmät sävyt on heivattu takavasemmalle. Tilalle on tullut elokuvasarjan omalakinen todellisuus ja elokuva elokuvalta painopiste on siirtynyt yhä voimakkaammin visuaalisen ja verbaalisen komiikan suuntaan tarinoiden kutistuessa yhdeksi ja samaksi matkan toistamiseksi. Viidennessä osassa, Ice Age: Törmäyskurssilla, matkakin jää kovin näennäiseksi.
Jääkauden, tulvan, esihistoriallisen hirviön ja mannerten järkkymisen jälkeen toverusten elämänmenoa uhkaava seuraava mullistus tulee tällä kertaa taivaalta asteroidin muodossa. Asteroidin on tietysti pistänyt liikkeelle vääriin paikkoihin terhoaan tunkeva Scrat-orava.
Moisen uhan edessä ystävykset ovat voimattomia, mutta onneksi Buck ponkaisee dinojen alamaailmasta maan pinnalle auttamaan. Lopun osalta voisi arvuutella käsikirjoittajien joskus lukeneen Tove Janssonin Muumipeikon ja pyrstötähden ja muistelleen käsikirjoituspalaverien kahvitauoilla muun muassa Michael Bayn Armageddonia (1998) ja John Boormanin Zardozia (1974).
Tarinaan on tungettu niin paljon erilaista silppua, että kohderyhmäkatsojakin piti elokuvaa sekavana. Huumori sen sijaan osoittautui toimivaksi jälleen kerran.
Pääosakolmikon kemia toimii edelleen vaikka tilaa onkin annettu yhä enemmän aiemmista elokuvista mukaan tarttuneille hahmoille ja Manu-mammutin perheasioiden vatvomiselle. Visuaalinen komedia on puhdasta koheltamista eikä verbaalinenkaan huumori ole kovin korkealentoista, mutta konsepti toimii nasevasti kirjoitetun ja eloisasti ääninäytellyn dialogin ansiosta.
Toki tälläkin kertaa hahmogalleria kasvaa, sillä eihän hömelöä Sidiä sovi jättää poikamieheksi ukkoutuneiden Manun ja Diegon rinnalle. Ja näillä näkymin seikkailu tullee jatkumaan ainakin kuudennen osan verran. Ohjaajilla on kuulemma idea. Toivottavasti ideasta saadaan jalostettua tämänkertaista parempi tarina, jottei homma jää pelkän komiikan varaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,8 / 4 henkilöä
Lue myös
Seuraava:
Tarzanin legenda
Lordi Greystoke vastustaa siirtomaavaltaa näyttävässä mutta hengettömässä seikkailuelokuvassa.
Edellinen: Lolo
Julie Delpyn nokkela kesäkomedia on synteesi hänen aiemman tuotantonsa teemoista.