Billy Elliot valkokangas

Brittielokuvalla on ihmeellinen taika olla amerikkalaisia keskivertotekeleitä huomattavasti mielenkiintoisempi, ainakin jos puhutaan Suomen valkokankaiden tarjonnasta. Elokuvien tarinat ovat hyvin samanlaisia valtameren kummallakin puolen, mutta brittiläisten taito taikoa tarinoihinsa arkisen elämänmenon koskettavuutta on amerikkalaisiin verrattuna kuitenkin ihailtavan puhuttelevaa. Stephen Daldryn esikoisohjaus Billy Elliot ei ole syyttä niittänyt maailmalla kehuja. Tarina balettitanssiin ihastuvasta 11-vuotiaasta pojasta keskellä hiilikaivostyöläisten lakkoa Englannin Durhamissa vuonna 1984 on vaikuttava ja koskettava.

Kaikkien muitten nuorten poikien tavoin Billykin harrastaa nyrkkeilyä, kunniakkaasti isän perintöhanskat viuhuen. Kotona Billy kuuntelee salaa isoveljensä T-Rex -levyjä ja tanssii. Nyrkkeilykehän naapurissa pidettävät balettitunnit alkavat kiinnostaa Billyä ja niinpä hän vaihtaa hikiset nahkatumput balettitossuihin. Miehisen perheen tasapaino järkkyy, kun Billyn balettiharrastus paljastuu. Lakkoideologiaansa vannovien perheen isän ja Billyn isoveljen arvomaailmaan ei naismainen tanssahtelu istu.

Billy Elliot ei ole pelkästään tarina balettia tanssivasta pojasta, vaan taustalla on myös vakavia yhteiskunnallisia huomioita. Billyn perheen äiti on kuollut ja samalla perheestä on kadonnut tunteiden vapaa ilmaisu. Thatcherin ajan luokkajaon yhteiskunnassa työläisillä ei ollut juhlia eikä haaveita paremmasta. Toimeentulon ja työläishuolien myllerryksessä eivät perheen isommat osaa havaita pienimmän taiteellista paloa. Maailma on mustavalkoinen ja ankara, eikä siinä pärjätäkseen köyhän työläisperheen lahjakkuuden tule tavoitella taivaita. Billyn ilmaisulahjoihin uskova baletinopettaja ei kuitenkaan luovuta.

Vaikka elokuvan tarina hieman etsiikin puolivälissä uomiaan jo uuvuttavien balettiharjoitusten puserruksessa, niin kerronta kuitenkin soljuaa jouhevasti eteenpäin Marc Bolanin & T-Rexin hienon musiikin säestyksellä. Musiikin ja tanssin maailma ovatkin Billy Elliotin yksiä suuria nautintoja hienon näyttelijätyön ohella. Harvoin elokuvaan voi samaistua näin suurella antaumuksella, vaikka ei baletin ystävä olekaan.